United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !


Voit, maidot jätti, päästäkseen Kotihin vaivaiseen. Niin, runsaat ruuat heitti hän Ja herkut, hyvän elämän. Ja palas' nälkään, puutteesen, Köyhyyteen jällehen. Uskollisuutens' tähden vaan Hän laihaks' saattoi ruumistaan, Ja ennen kärsi nälkää hän Kuin jätti ystävän.

Tuo heidän uhmansa ei uutta ole, sen nähnyt portti jo on julkisempi, mi siitä saakka viel' on telkimättä. Palavat näit sen päällä kuolon kirjat. Mut siitä jo käy alas muudan, astuu piiristä piiriin oppahatta, hänen avullaan kaupungin tään portit aukeeYhdeksäs laulu Kun palas Oppahani, poisti pian kalpeuden, hälle oudon, kasvoiltansa mun kalpeuteni, pelon nostattama.

Mut henki se vastaa murheissaan: "Käy Belzebub, linnastas heti vaan, Jos et nyt riennä, häviät sitten; Nyt syntynyt seura on ehdottomitten, Väkijuomat he hylkää kerrassaan, He ei juo mallasjuomiakaan." Nyt Belzebub lensikin pelästyen, Vaan hän heti taas palas nauraen.

Ma hälle: »Jotain jumalaista loistaa ihmeellisillä kasvoillanne, joka kuvanne kuolevaiset himmentävi. Siks vitkaan vasta mulle muisto palas; mut nyt mua auttaa, mitä virkoit, siksi helpompi mieleen palauttaa on kuvas. Mut lausu: Te, tääll' iki-autuahat, kai kaihoatte paikkaa korkeampaa, enemmän nähdä, enemp' ystäviä

Hepo hirnahti: »Kavahda, onnetonHänen hyppäsi selkäänsä Bellerophon; hepo sivulle heittihe, suoraan sen hän ohjasi, ohjitta suistaen; hepo karkasi taivaan korkeuksiin, uros laikahti lietoihin laulelmiin, hepo syöksyi kuoleman kuiluihin, mies miestyi viisauden miettehin; näin kiertäen, kaartaen ylös ja alas, maan vihreän pinnalle vihdoin he palas.

Ja lapset hyppi riemuissaan, Ja Musti möris' iloissaan; Mut silmäst' äiti kyynelen Nyt pyyhkäs' lausuen: "Pois, Musti, jälleen talohon Sen luo, ken ostanut sun on. Ei auta; hoviin jälleen vaan Taas Musti saatetaan." Mut Musti palas', takaisin Hän kolme kertaa vietihin, Sai leipää, selkääns' vuorottain; Mut siell' ei pysy vain.

Hän ääneti läksi alas, vain silmä se salamoi; saman tien hän läksi ja palas, hän vankimman ruoskan toi. Toi, tarjosi käskijälleen: »Sotamies olin myös kai, panin paukun paukusta jälleen, ken iski, se vastaan sai. Jos orhinruoskaa nyt saankin, kun tein miten parhaiten, niin potkaisenpa vaankin, kuin orhi potkaisenUhan kuulee kenraali, astuu taapäin ihan suoranaan.

Ma, joka kärkäs olin tottelemaan, salannut tuota en, vaan kaikki sanoin; hän hiukan nosti kulmakarvojansa ja lausui: »Vastustajat hurjat oli he mulle, heimollein ja ystävillein, kahdesti siksi karkoitin ma heidät.» »Molemmin kerroin», vastasin, »he palas paostaan, hajaltansa, vaan tuo taito väelles omalle jäi oudonlaiseks

Tulkoot talviset, kylmät kuut, järkeni jäähän nyt hautaan lemmen leimut ja muistot muut. Tahdon olla ma talven mies, harteilla hallan ja tähtien ies, iskeä routaan ja rautaan, ruusu musta, sun murheties. Kaikki palas: Suomen linnut, Suomen kesä, kukkaset, taas kuin ennen kirkkahina kisaa järven lainehet.

Kävi poika katsomahan, kiiruhusti juoksi, kiiruhummin vielä palas takaisin taaton luoksi. »Jaakko, miksi kasvosi on kalpeammat kuuta? Noh, mikä hätä? Etkö saa sa enää auki suuta?» »Isä, isä, hätä on, niin pistää sydän-alaan, suonet kaikki tuless' on ja päänkin pohja palaa. Näin ma itse Vellamon, hän hapsiansa harjaa päällä kuohun korkeimman, kaiten vetten karjaa