Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Ja hyvin oli mies huohottanut ja aivan oli ollut märkä kuin uitettu ja höyrynnyt kuin saunasta tullut... On kummallista, kun ei pidetä avaimistaan parempaa huolta, kun tuon luntun annetaan kaivaa talonsa tyhjäksi ja elämisensä jakaa ympäri mieroa.» »Mikä sen kotisen varkaan varoo, on vanha sananlasku», virkkoi Jukke. Mutta niissä sanoissa piili jotakin tyytymyksen tapaista.
Rikkaammat möivät kaikki, mitä oli, ja joutuivat häviöön; vähävaraiset joutuivat puulle paljaalle, köyhimmät häipyivät mikä minnekin, mikä mieroa kiertää, mikä kotoisalla koikkelehtii. Talven söivät akanakakkuja ja olkileipää.
On ihminen isäinmaatta kuin juuria vailla on puu, on niin kuin syksynen päivä, kun aurinko piiloutuu, on laineilla häilyvä lastunen vaan, on myrskyssä lentävä lehti isänmaaton ken on, hän itsekäs on, ei löydä hän onnea milloinkaan, ja loistoa rikkahan nautteissaan hän mieroa köyhempi on.
Sitä en voinut saada, se oli yhtä mahdotonta kuin lähteä taivaalta alas ottaa. Kuinka niin, etkö kelvannut samaan taloon, jossa ruotilaisena olit? Siihen kyllä olisin kelvannut, vaan se talo tuli autioksi. Talo myötiin ryöstöhuutokaupalla ja Matti isäntä itse joukkoineen joutui mieroa mittailemaan.
Aivanhan sekin joutuisi mieron tielle, jos minä nyt jo kuolisin." Elsa painoi päänsä aivan lähelle sairaan kasvoja ja sanoi: "Jumala kyllä orvoista huolen pitää, mutta teidän itse tähtenne täytyy rukoilla lisää armon aikaa, että ennätätte tehdä parannuksen." Nousten kumarruksista lisäsi hän: "Jumalan edessä ei ole mitään mieroa." Sairas katseli pitkään Elsaa.
Sehän se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiertää mieroa. Sillä laillahan sitä rikastuu... Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eikä voin mausta puhettakaan... Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse näkyi ajaa karahuttavan joku kipakkata vauhtia.
Nyt on taas lähdetty kyliä juoksemaan, kuljetaan kirkolta kirkolle, pitäjästä toiseen. Pysyisivät kotonaan, kuuntelisivat pyhänä omia pappejaan ja muokkaisivat viikolla vainioitaan, puhui rovasti Anterolle. Lähdetäänpäs parhaat miehet parhaimpana työaikana mieroa kiertämään ja sitten huudetaan hallaa ja katovuosia valitetaan.
"Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, Voin uhrata rakkaimmanki; Jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, Oi, keisari, keisari vanki! "Suo mulle palvelus viimeisin, Jos nyt tää päättyy vaiva; Ota kanssasi Ranskaan ruumihin', Sa hautani Ranskaan kaiva. "Tää kunniaristi rinnallein Sa pannos arkkuun myötä Ja laske pyssy vierehein Ja miekka vyölle vyötä.
On ihminen isäinmaatta Kuin juuria vailla on puu, On niin kuin syksynen päivä Kun aurinko piiloutuu, On laineilla häilyvä lastunen vaan, On myrskyssä lentävä lehti Isänmaaton ken on, Hän itsekäs on, Ei löydä hän onnea milloinkaan, Ja loistoa rikkahan nautteissaan Hän mieroa köyhempi on.
Toivoisimme maamme ja Suomen kansan kunniaksi jälkimmäisen puolen tästä sananlaskusta valheeksi, emmekä voi oikein ymmärtääkään, miten se voisi tosi olla. Mull' on tuuli turvanani, varanani vastaranta. Niin sanovat köyhät taikka muuten onnettomat, joilla on työläs nähdä, mistä apua eli turvaa saada. Muut miekkoset mieroa käyvät, minä raukka riihtä puin.
Päivän Sana
Muut Etsivät