United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuor' oisinko minäkin ollut, Tuli-intoa uhkuillut Ja toiveinko rintani tuorein Ois kerran se kohoillut? Ja aiturin laillako aatos Myös mittasi taivaat ja maat, Ja raivosi sortoa vastaan Miss' aiat on onnekkaat? Olen riemuinnutko mä myöskin Kuin lapsonen mieleltäin Jako mull' oli puhtahat tunteet Sekä hellyyttä syömmessäin.
Joku mielipahan sumu ensin varjosteli vanhuksen otsaa, johon kuitenkin pian taas entinen suopea valo palasi. "Se on oikein, arvoisa isä", lausui Ragvald tervehdykseksi, "se on oikein, että rakennatte teille turvapaikan. Aiat ovat pahat; minä olen omin silmin nähnyt, kuinka pohjoisten valtakuntain Primasta rääkätään. Häneltä minä tuon teille hellimmät terveiset iankaikkisesti Jumalan kanssa.
Silloin ei muuta neuvoa, kuin turvautua Novgorod'in apuun. Tuo verinen taistelu alkaa, taistelu idän ja lännen välillä, taistelu kahden mahtavan kansakunnan ja kahden erimuotoisen kristikunnan välillä, taistelu, jota piti jatkettaman puolen vuosituhannen aiat. Tähän verikasteesen Karjalan ja sen ohessa koko Suomenkin kansallinen itsenäisyys hukkuu.
Niinkuin näkyy, oli jo silloin ruvettu ajattelemaan Suomenmaan jakamista kahteen hiippakuntaan. Kuluipa taas vuosisadan aiat. Valtiolliset rettelöt Ruotsin valtakunnassa olivat aivan vähän tuntuneet Savon kaukaisille salomaille, eikä Venäjänkään puolelta suurempia vaaroja ollut uhannut. Mutta silloin alkaa maailman olot muuttua.
Ja impi istui, virttä kuunnellen, Ja silmät loi päin seuraa uljahinta, Ja poski punertui ja outojen Tunteiden alla kuohui hento rinta. Näin keväimensä vietti laulelmin Ja suven aiat lauluin sulostutti, Siks'kuin loi aika lunta hapsihin, Ja posken ruusut kaikki kalvetutti.
Kuu katseli ja kirkas ilta-tähti, Kun hevoset pois juosta vilisi. Samassa saapui muija; kumma nuttu Ja myssy rietas häll' ol' yllänsä. Se oli taikavehkeistänsä tuttu Noit'-Anni, kaukaa Korven töllistä. "Hyv' iltaa, Anni! Mitenkähän tietois Nyt lienee laita? tietyst' ennellään! Täss' apua! Pois, ett'et mua kietois!" Näin Saaren Lotta laski leikkiään. Siit' akka ärtyi: "kurjan kurjat aiat!
Ne aiat kohta kohdannet, Kun kaikki siivot ihmiset Sua karttaa niinkuin rutto-vaaraa Ja kaartelee sua, naaraa. Jos katsellaan sua silmihin, Vapiset asti ytimiin. Et käydä pitsit kaulassas, Et kultavitjat rinnallas Saa; alttarin et pääse luo; Ei tanssiin muut sun tulla suo!
Myös haastoimme järkevästi, Kuink' aiat muuttuu näin, Miten nuoruudessamme kaikki Oli toisin ja paremmin päin; Miten lempi ja usko ja hyveet Jo mailmasta katoaa, Miten kahvin hinnat on nousseet, Ja rahaa ei nähdä saa! On poissa jo lastenleikit, Pois kaikki vierähtää, Raha, mailma ja aika, ja sinne Hyve, lempi ja usko jää!
Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Aiat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laaksoihin katosi.
»Menneet nuo oli jääneet taa sekä kestetyt aiat, muistostain oli hälvennyt kevät taistelutöineen, kuin lumihanki, mi pois suli, järveen jäljeti juosten. Mielessäin oli tuo vain: puolustaa oma henki, miehenä taistellen, myös vierusmiestäni auttain, kestää päivän työt sekä iltaan päästä ja rauhaan. Kerran yöllä mä jäin, kun joukkoja uhkasi vaara, vartiotoimeen unhoksiin.