United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oisinko pojaksi luotu, Ja kyhätty kyntäjäksi, Enmä näissä näin kävisi, Kylän vierahan varassa; Kyntäisin isoni maita, Ja vakoisin vanhempani; Ei vieras viheltelisi Pelloilla ison perillä; Ei itkis isoni pelto, Vainiot valitteleisi. Itkikö isoni pelto, Taaton vaimot valitti? Itkipä isoni pelto, Taaton vainio valitti.
Skotlannista Eisten Kun tul' ja oli nuoruutesi turva Ja peri Sigurdvainaan valtiuuden, Niin häntä palvelin ma sikskuin Ingen Hän joutui käsihin ja hänen selkääns' Ilettävästi risti kirveell' lyötiin, Kun hän jo oli henkiheitollaan. Nyt kuningas ol' Inge. Oisinko Mä sentään jäänyt? Vannonutko hälle Uskollisuutta, isäs surmaajalle? Pelolla, huolin silloin pakenin. Kov' onni on nyt ohi.
Itse sanokaas, mua ettekö ois kuristuttanut tai ristiinnaulittanut kuitenkin, jos ylijäämiä vain jäljiltäni oisitte löytänyt. Niin, kavalluksiin kyll' oisin uskaltanut ryhtyä. SALADIN. Vaan mitä teemme siis? Muilt' etkö keltään kuin sisareltani siis lainata sä ensin voinut? SITTAH. Veli, oisinko ma luopunut siit' etuoikeudesta? Sen hälle jättänyt? Mä siitä kiinni yhäti pidän.
Iva ilkeä turmeli mielen, Kun pilkaksi kaikki se löi Elon nautinto hengetön, ontto Poven surkean-tyhjäksi söi. Mihin sai multa herttahat hetket, Sitä, koito, mä tiedä en Pian onko jo aikani tullut, Sitä aavista myöskään en. Nuor' oisinko minäkin ollut? Näin olleeni ilmoitetaan, Mut totta se ei toki liene Kai unta on ollut se vaan! M
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainian kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. Mä vaan olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen, ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen: Oi taivahan pyhä Herra, sä isämme armias! Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Hän kaksinkerroin sankar', voittaja, Hän kaksinkerroin kuoli onnellisna! Astuu miettiväisnä lattialla. Oi oisinko sun kanssas kuolla saanut, Sun kanssasi mun kuninkaani kallis! Siis sodan surma Niilonikin nieli, Siis eteläst' ei lämpö enään hehku, Vaan kuolon kolkko, kammottava viima, Mi Pohjan ruusut rikkoo, runtelee Niin, Niiloni? ah ihanasti hän Kaatuikin kanssa kuninkaan.
RITARI. Kai rikas sekä viisas on siitä yhtä. DAJA. Hyväks sittenkin ois häntä ennen muuta kutsuttava. Hyvyyttään ette voi ees kuvitella. Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, mit' oiskaan teille sinä hetkenä hän tehnyt, antanut! RITARI. Kas, kas! DAJA. Nyt tulkaa ja kokekaa ja nähkää! RITARI. Mitä siis? Kuin pian hetki ohi on? DAJA. Jos ei hän niin hyvä ois, niin kauan oisinko mä häneen tyytynyt?
Nuor' oisinko minäkin ollut? näin olleeni ilmoitetaan, mut totta se ei toki liene kai unta on ollut se vaan! M