Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ma Suomen loisin lämpöiseks, Sen hallat karkottaisin, Ja kultakedon kalttaiseks Sen korvet kai'uttaisin. Myös Ruotslaiset laulaisin Pois täältä pauhaamasta, Ja Turkkilaiset ajaisin Ma koko Europasta. Nyt johtaa Pohjoisnapahan Ma Nordensköldin voisin, Ja astronomein kourahan Jo kuun ja tähdet toisin. Ma loisin köyhät rikkaiksi Ja rikkaat rikkaimmiksi Ja naimattomat naineiksi Ja naineet vapahiksi.
Kun vihertää nurmen nukka. Miks vihertää nurmen nukka? Kun lehottaa lemmen lehti. Miks aholla lemmen lehti? Kun heloittaa immen vuode. Milloin siihen impi untui? Kaivatessa kultoansa. El' aina kerro keväimestä, El' aina kevät-aamusta, El' aina kuisku kukkasesta, El' aina laula lemmestä! Vaan mistä nuorna laulaisin, Kun kevät nuoruuteni on? Ja oisko kukka-aikakin Ja lemmenpäivä lauluton?
niin tarttui kätehein tuo kaunis Nainen, läks liikkumaan ja Statiukselle virkkoi hän lailla vallattaren: »Myötä tule!» Lukija oi, jos kirjoittaa ois tilaa minulla vielä, laulaisin ma juomaa suloista, jot' en kyllin juoda voinut. Mut koska täydet ovat lehdet kaikki mun aikomani tähän toiseen Lauluun, ei taiteen lait mun salli laajentua.
Laulaisin jos taitaisin, että kultani äänen kuulis. Tuntisikohan äänestä vai lintuseksi luulis? HUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni. Jos olis valta niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni. Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata Poika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla tänne.
"Miten hyvin teitte, kun otitte mukaanne kitaran, niin saamme vähän kuulla soittoa ja laulua", sanoi nuorempi Terning. "Vaan ette usko, miten paljon vastusta se meille tuotti tiellä", sanoi neiti. "Ajatelkaahan vain, eräs puukauppias Drammenista luuli setäänne ja minua kuljeksiviksi saksalaisiksi musikanteiksi ja tarjosi minulle rahaa, jos laulaisin hänelle vähäsen."
Mä tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa oi, jospa vain mun ääneni vois merten halki kantaa, vapauden laulun laulaisin mä lahden soutajille, mun laulu heidät tenhoais vesille väljemmille! En tiedä onko kangastus tuo maa, min nään mä tuolla, vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
Minä paimenlauluja laulaisin, jos oikea paimen ma olisin, mut mistä se oikean sävelen saa, joka hanhia paimentaa. Toki sentään mä toitotan torvehein: »Hoi hanhisein, ah impyein!» Mut mistä se oikean sävelen saa, joka hanhea paimentaa. Mua suutele kerran ja suutele kaks ja suutele kertaa monta! Me tahdomme uskoa eilistä unta ja huomenta huoletonta.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu, riemuja muita ja murheita muita? Taida en lukea tähtiä taivahan kannen, en kaloja meren, en kukkia nurmen. Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu. Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa, ei esiintuoda. Sankarin sopii laulaa vaan, miten vaihtuvi vuodet ja viikot, miten kipinät syttyy ja jälleen sammuu ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.
Mutta ei näitä vielä ole niskoillemme pahasti karttunutkaan. Suotta ne pirut vaan Jaaraa säikyttelevät. JAARA. Ei ne suotta eikä ilman aikojaan. Sanokaa mitä sanotte. MIKKO. Laula, Kunnari, taas jotain iloista ja kaunista, että saamme kaikki synkät ajatukset mielestä pois. KUNNARI. Mitäs nyt laulaisin? Ehkä Orpopojasta? MIKKO. No, vaikkapa siitä.
Noin nuoret, vanhat, rinnattain Tääll' hetken viivähtää. Ja lehden lailla, riemuiten, Ne pyrkii liehumaan. Kun syksy saapuu, riutuen, Jo muuttaa Tuonelaan. Näin syksyn koivu muistuttaa Vaan katoovaisuutta; Mut lehti mieleen johdattaa Myös uutta eloa. Mistä laulaisin? Mistä laulais poika parka. Pieni pilpattelisi? Itsestänsä ku on arka, Moni vielä moittisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät