Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kainosti läheni Iiri pianoa ja rupesi Seljan säestäessä laulamaan: »Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänen' kuin leivon soi, niin kullalleni mä laulaisin, pois kyynelhelmensä pyyhkisin. Jos voisin lentää kuin lintunen ain' yli vuorten, halk' ilmojen, niin kullan luoksi mä lentäisin ja pesän korpehen laatisin.
Minä laulaisin uuden laulun isänmaalle, uuden suomalaisen sävelen soinnuttaisin »ma laulaisin, hän mua säesteleis'!» Suurta, jaloa, jumalallista uhrautua aatteen vuoksi, tehdä kaikki kansansa hyväksi hänen kanssaan! Mutta jos hän jo rakastaa toista? Risto, mitä sinä tarkoitat ? mutta Risto jo nukkui.
Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minä kotona, Vaan en julkea kylässä; Kylän naiset nauranevat, Ihmiset imehtelevät, Minun lapsen lauluvani, Pienen piepotuksiani, Jos ma lapsi liioin laulan, Paljo mieletön pajatan.
"Petronius," lausui hän, "kansa on vimmoissaan, mutta jos minä ottaisin käteeni luutun ja lähtisin Mars-kentälle, jos siellä laulaisin kansalle saman laulun, jonka tulipalon aikana lauloin teille, niin etkö luule, että lauluni vaikuttaisi kuten Orpheuksen laulu villeihin petoihin?"
HOVINAINEN. Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais. KUNINGATAR. Ja minä laulaisin, jos auttais itku, Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa. Mut vait! Puutarhurit jo tulee. Piiloon, Pois puiden varjoon! Muutteissa se uho On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani: Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!
Vielä laulaisin runoja, Kalkellaisin Karjalassa: Vaan en tieä tismallehen, Taia aivan tarkallehen, Suvaitseeko Suomen kansa Poloisilla Pohjan mailla Minun lapsen laulavaksi, Kurjan raukan kukkuvaksi: Mikä mielet miettinevi, Ajatukset arvannevi, Luoja yksin ymmärtävi, Ajatukset arvoavi.
Niin kämmenin häntä mä kantaisin ja hälle mä heikko oisin ja ilkkuis hän ei minun heikkouttain taas muille ma oisin toisin! niin hälle mä tarjoisin riemuni tarhat ja hälle mä itkisin itkuni parhaat ja laulaisin lauluni ujoimmat, pojan tuntehet punastuvat. Näät luulenpa, siellä mun sisälläin oli jossakin kaunis kuva, vaikk' on se nyt tomun peitossa oli puhdas ja punastuva.
Me emme tapaa toisiamme enää, emme elämässä emmekä kuolemassa. Talossa oli tunnettu hänet ja riemumielin tervetulleeksi toivotettu. Saatettu hänen eteensä sarkka vaahtoavaa olutta, ohjattu kunniasijalle hänet ja kannel hänen polvilleen asetettu. Laula ja soita meille! pyydetty yksimielisesti. Mitä laulaisin teille? Laula meille uusi uhrilaulu!
Päivän Sana
Muut Etsivät