United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on minun poikani! Mutta kun Eeva kuuli Johanneksen aikovan saarnata naapuripitäjän kirkossa, oli se hänestä vihdoin otollinen. Johannes ajatteli: «Minä saan käydä Harmaalassa, minä pääsen paroonille tutuksi. Ehkä saan Marian kanssa siellä viettää kesäni.
PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan! PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan. PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. Hyvästi, täti! RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni. Jumalan haltuun. EEVA. Hyvästi, setä! JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni! EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko!
Vaikka onkin lumi valkea kujilla, mennytkin minun kesäni, löydän kukkivan elämän, luonnon laajan, Luojan suuren, kuulen kaikkeuden sävelet, tunnen riemut ihmisrinnan, tuhat tuskaakin totista. Päivä päivältä enemmän arvailen elämän arvat.
Mutta ei sieltä tullut milloinkaan mitään eikä ketään. Ja yht'äkkiä täytti se epäilys hänen mielensä nytkin. Eihän kirje ollut ihan varma. »Jos tulen, niin tulen ensi perjantaina. Ellen silloin tule, niin olen päättänyt viettää kesäni toisaalla.» Tietysti hän ei tule! Ja paljas mahdollisuus tuosta sai hänet tavalliselle mielelleen.
Niin, mitäs minun vielä pitikään ... en minä nyt enää muista. Minun on nyt niin hyvä olla, kun minä sain kaikki kertoa. Ja nyt tuleekin kesä, silloin minä tulen aina iloisemmaksi. Satoi juuri, ja nyt paistaa päivä ja linnut livertävät. Hyvästi, sinä minun ainoani, minun kesäni ja aurinkoni! Elämänlankasi.
Kun minä kuulen sun lauluas, silloin mun kesäni kerkee, silloin mun murheeni unhottuu, saapuvi jällehen kukkain kuu, helise, unteni harppu, oi, heläjä, elkösi herkee! Laula muistoja menneitä, toivoja enempi laula, meissä mennyt on rikki jotain, laula se lauluksi suurten sotain, ylitse kalpojen, kalmistoin hoiloa hopeakaula! Tuo ylpeä temppeliherra huus: »Pyhä hautako meiltä mennyt ois?
»Ja sinä olet minulle niinkuin kevät ja kuohuva mahla, josta minä päihdyn ja unohdan kaiken entisen. Ja minä tahdon päihtyä ja hukuttaa kaihoisen kesäni ja synkän syksyni ja ilottoman talveni kevään riemuun! Ja minä kiitän kohtaloa, joka sinut minun tielleni toi, sillä ei kukaan ole niinkuin sinä.» »Eikö kukaan?» sanoi tyttö iloiten ja epäillen. »Kunpa minä voisin olla sellainen!» »Sinä olet!
Siitä syystä minä aloitin tätä koettani; ja monena vuotena olen viettänyt kesäni osaksi tällä tavoin. Minä olen, niinkuin muistaakseni jo ennen teille kerroin, matkoillani tunnettu ainoastaan: 'Kuljeksivana laulajana. Minä vastaanotan ne rovot, jotka minulle annetaan, todisteena jonkimoisesta ansiosta.