United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
ARVIRAGUS. Ja hymyyn huokaus niin kauniist' yhtyy, Ikäänkuin huokaus sitä huokais, ettei Moist' ole hymyä, ja hymy taas Siit' ilkkuis huokausta, että jättää Noin pyhän templin liittyäkseen myrskyyn, Jot' yrmii merimiehet. GUIDERIUS. Huomaan, kuinka Surun ja kärsimyksen juurikuidut Hänessä yhtyy. ARVIRAGUS. Kasva kärsimys, Ett' inhan seljan juuret kuivettuu Ja vapahana versoo viinipuu!
Niin kämmenin häntä mä kantaisin ja hälle mä heikko oisin ja ilkkuis hän ei minun heikkouttain taas muille ma oisin toisin! niin hälle mä tarjoisin riemuni tarhat ja hälle mä itkisin itkuni parhaat ja laulaisin lauluni ujoimmat, pojan tuntehet punastuvat. Näät luulenpa, siellä mun sisälläin oli jossakin kaunis kuva, vaikk' on se nyt tomun peitossa oli puhdas ja punastuva.
Juur' ennen välirauhaa, hiukkaa ennen Ol' aikaa tuskin pestä käsiämme, Joill' oli valtakauppa solmittava Niin murhan sivellin, sen taivas tietköön, Ne oli tahrinut, ja kosto niihin. Kuvannut hurjain valtain julman riidan. Nuo kädetkö, joist' äsken veri pestiin, Jotk' äsken kahden puolen lempi liitti, Nyt purkais liiton tään ja hellän siteen? Uskollisuutta ivais? Taivast' ilkkuis?
Mut jos mun nimelleni pelko sopis, En tiedä ketä niin ma karttaisin Kuin tuota laihaa Cassiota. Hän lukee Ja huomaa paljon; ihmisien toimet Hän halki katsoo; leikist' ei hän huoli, Kuin sä, Antonius; soitannost' ei piittaa; Hymyilee harvoin, silloinkin on niinkuin Hän soimais itseään ja mieltään ilkkuis Siit' että nauruun heltyä se saattaa.