Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Se yrmii raukkojen paulaa Ja kaikkea kehnoas, Ja se ilkkuvin äänin laulaa, Miten lemmit sä kahleitas! "Tule pois! saat oppia multa, Miten kahleita katkotaan! Taas pääsköhön äitis-kulta, Emo luonto, jo kunniaan. Ma puhdistan saastan ja kuonan Ja raitistan sairaan maan, On terveyden ahjo luonan' Meri ääretön, vapaa vaan."
ARVIRAGUS. Ja hymyyn huokaus niin kauniist' yhtyy, Ikäänkuin huokaus sitä huokais, ettei Moist' ole hymyä, ja hymy taas Siit' ilkkuis huokausta, että jättää Noin pyhän templin liittyäkseen myrskyyn, Jot' yrmii merimiehet. GUIDERIUS. Huomaan, kuinka Surun ja kärsimyksen juurikuidut Hänessä yhtyy. ARVIRAGUS. Kasva kärsimys, Ett' inhan seljan juuret kuivettuu Ja vapahana versoo viinipuu!
Kurkistajaa kaks on tuolla Ikkunassa; kuu luo loistoon Kaljun pään Gregorius paavin, Rinnat Toskanan Matildan. Henrik lukee kelmein huulin Hurskaat paternosterinsa; Mutta keisarsydämessään Salaa yrmii, hiljaa haastaa: "Tuolla Saksan valtamailla Ilmaan kohoo vankat vuoret, Siell' on vuorten loukeroissa Rautaa sotatapparoihin.
Vaikka siitä nenästähän ne ovat sitä morkanneet, se kun on semmoinen potaatti», myönsi Miina. »No eipä tuo ole Hyvärisenkään tytön nenä sen koreampi... Ja punapää on vielä koko tyttö, niin jotta mitäpä tuo hänkään siitä Jussista yrmii.
Kyyneliä vienoin silmin Itkee donna kaihomielin Kutrillen Almansorinsa, Jonka värjyy huulten pielet. Taas hän uinuu seisovansa Nöyrin päin jo vettä tippuin Tuolla doomissa Cordoovan, Kummat äänet korviin rinkuu. Uljaat pylväät, jättiläiset, Vihan vimmoin iestään yrmii; Ei ne enää kestä kuormaa, Ja ne huojuu, ja ne ryskii.
Mut vankeuttaan paarma Tuoss' yrmii ääneen, Sen vaisto näkyy vallan Jo metsään jääneen. Päin toista akkunasta Käy hurjan tavoin, Ei huomaa vanki, että On toinen avoin. Mut muita rohkeammin Nyt sisään vainen Saa huimapäinen leyhkä Ja huumaavainen. Kautt' uudinten ja verhoin Ja pitsienki Yli kahden otsan leijuin Käy tuulenhenki.
Päivän Sana
Muut Etsivät