Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ja tässä, tässä on se maa, Edessä silmämme; Ja näyttäin järvein rantoja Sanella voimme riemulla: Kas tuota maata, tuoss' on se, Se maa mi äitimme! Jos loistoon meitä saatettais, Tuon sinen kultakaan, Jos tähtein riemun sielu sais, Miss' itkien ei huoattais, Niin tähän maahan köyhään vaan Haluisimm' uudestaan.
Ja niin suuri oli hänen ilonsa ja onnensa, sitä myöten kun hänen tupansa valmistui uuteen loistoon, ett'ei hän lainkaan huomannut epäedullista mielialaa, jota siellä täällä kylässä alkoi kasvaa häntä vastaan, eikä sen alkulähde ollut mikään vähempi paikka kuin itse pappila.
Sitäpaitsi hän muutamista lahjoista havaitsi, että liika vähän oli arvoa pantu siihen, mikä on hyödyllistä, vaan sitä enemmän komeuteen ja loistoon. "Jospa hän ei vain olisi huijari!" sanoi hän syvästi huoaten. "Vähänpä Algernon minua tuntee, jos luulee minun enemmän rakastavan kalliita kiviä kuin muutamia hänen antamiansa kukkia.
Kaarle Suuren elämän historian kirjoitti kohta hänen kuolemansa jälkeen hänen uskollinen ystävänsä ja neuvonantajansa Einhard, ja se kirja levisi kopioimalla tavattomasti ja kaikkialla sitä luettiin ihmetellen. Mutta kansa, jonka mielestä suuren keisarin kuva ei haihtunut, sepitsi hänestä tarinoita ja lauluja, pukien hänen kuvansa runouden loistoon.
"Täytyykö minun, vaimosi, muistuttaa sinua kunnian vaatimuksista? "Sinäkö sallisit barbaarien asettua asumaan valtakuntaasi, sinäkö taipuisit heidän uhkauksistaan? "Sinä, joka olet uneksinut Konstantinuksen valtakunnan saattamista uuteen loistoon.
Ei mikään työ hänen kuultavia, hennavärisiä sormenpäitänsä tahraa. Ainoastaan silkkiä, kultaa ja helmiä on hänellä tarjolla, jos hän joskus tahtoisi kirjailla kukan tai koristeen. Kauneuden kaikkivallalla hallitsee hän läheistöänsä ja hänen herransa, ylpeä Pashakin, on hänen nöyrin orjansa. Kas sellaiseen loistoon olen tahtonut teidät viedä, tiedättekö sen?"
Syntyi hiljaisuus. Esterille muistui mieleen, kun he olivat purjehdusretkellä kaukaiseen saareen meren ulapalla. He kumpikin loistoon, kunniaan, imarteluihin ja elämän turhuuteen kyllästyneinä olivat kuvanneet itselleen uuden elämän ja puhtaan onnen, tuulen suhistessa aution saaren puissa, läikän loiskiessa rantaa vasten ja auringon laskiessa mereen.
Heräjä tuulten huminaan Ja loistoon aamun kirkkahan! Sä nouse, nuori maani armas, Mereni, lampin', läikkykää! Maamme kirja 1878-1905. Laps Suomen, valoon nostaos Ilolla nuori katsantos Kunnailtas kasteisilta. Vapaasti loitos silmäs luo: Sun, katsos, kaunis maa on tuo! Et muiden armost' elä vaan, Et ole vieras päällä maan, On jalallasi pohja, Perinnön sait, jot' edustaa Sun tulee, sekä puolustaa.
Vaan Al-Hafi sulttaanin defterdar, ma jolle joka DERVISHI. Sit' enkö arvannut? Teiss' ymmärrys ja hyvyys aina tasapainoss' ovat! Vaan vartokaas! Nyt Hafin kahtia te jaatte, vaan hän kohta yks on jälleen. Kas, Saladin näin loistoon puki minut.
Kuitenkin hänen valtansa stradiotein suhteen oli enemmän näennäinen kuin todellinen; sillä hänen sivullansa ratsasti mitä kesuimmalla konkarilla pieni, mustiin puettu ukko, ilman partaa ja viiksiä, ja joka näytti varsin halvalta ja mitättömältä, verrattuna tuohon suureen loistoon hänen ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät