Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mutta kun Eileithyia ol' auttanut, synnytär-impi, poikasen valkeuteen sekä loistoon päilyvän päivän, niin emon Aktorin poika Ekheklos, sankari aimo, nouti jo morsionaan, lukemattomin kihlasi lunnain; 190 Fylas vanhapa taas pojan kasvua kaitsi ja vaali hellänä hoivaillen, kuin ois oma poika hän ollut.
Kaikessa hempeydessä, huwituksissa, hekumassa ja työttömyydessä kaswatettuna, oli hän edessäpäin olewan elämänsä perustanut loistoon ja kunniaan, ja sen loiston ja kunnian luuli hän tapaawansa ja pysywäisesti saawuttawansa minussa.
Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme; me kättä voimme oientaa ja vettä, rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas isäimme. Jos loistoon meitä saatettais vaikk' kultapilviä, miss' itkien ei huoattais, vaan tähtein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin.
Prinsessa odottaa ehkä jotakin toista komeampata ritaria, joka pärskyvällä oriillaan, vie häntä kauas pois rikkauteen ja loistoon. Silloin tuolla köyhällä ritarilla ei ole muuta neuvoa kuin Liisi. Voi voi mitäs te nyt noin puhutte Antakaa minun mennä enhän minä Vuorela. Ei, nyt minä en enää teitä päästä kun kerran olen saanut teidät kiinni.
Sä paarillaan jo Suomen näit, luo haudan itkemään sä jäit. »Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties nää virrat kyynelten, jaloimman kerran sama mies sai sankarseppelen: hän muinoin Ruotsin laivaston vei Ruotsinsalmen voittohon. »Mut nostanut jos loistoon ois hän maailmat miekallaan, vaikk' auringot se varjoon lois, hänt' ylenkatsotaan. Se palkka kavaltajall' on Ehrnsvärdin hautakallion.
Silloin horto haihtuu, vihan liekki liehuu, Sorretuiden veljein vuoksi sydän riehuu, Luonnon päästää vannoo hän, ett' tulta sinkoo, Viettää voittoa valkeuden. Tenhon-lemmellisnä retkelleen hän lähti, Loistoon verhottuna niinkuin päivän tähti, Surman-tuojaa kohden talviyöhön linkoo Nuolien tulta hän ehtimiseen.
Me, lemmitty, venhossa kahden Vait istuimme haaveillen. Oli yö, ja laskimme hahden Yli aavain usvaisten. Oli henkiensaari tiellä, Min kuutamo loistoon loi; Soi sävel vienoinen siellä, Sumusarjat ne karkeloi. Yhä vienommin sointui tenho Ja värjyi hämäriin; Mut sivutse vain ui venho Meren aavoja toivottomiin.
Kurkistajaa kaks on tuolla Ikkunassa; kuu luo loistoon Kaljun pään Gregorius paavin, Rinnat Toskanan Matildan. Henrik lukee kelmein huulin Hurskaat paternosterinsa; Mutta keisarsydämessään Salaa yrmii, hiljaa haastaa: "Tuolla Saksan valtamailla Ilmaan kohoo vankat vuoret, Siell' on vuorten loukeroissa Rautaa sotatapparoihin.
KASPER. Oi mun Elinain, jo käännä lehti, käännä! ELINA. Minä teen sen, sillä sydämmeni tahtoo Kauvas pois jo heittää teeskellyksen peiton. Tyttäreni, anna anteeks tämä ilve; Yksi aate lemmen helleydest oil se, Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi Murheen teki, läpikäytäväksi laaksoks Pyhän vuoren kiirehelle päivän loistoon.
Se on venäläinen sotalaiva, joka lähestyy riistääkseen teidät käsistäni, temmatakseen teidät kaikesta teitä odottavasta onnesta. Saattaisitte epäillä sanojani, mutta olette kuulleet isänne, äitinne ja veljenne sanovan samaa. Tiedätte moskovalaisten risteilijäin vaanivan siepataksensa pois Stambulin loistoon kuljetettavia neitoja. Haa! Katsokaa! He tulevat yhä lähemmäksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät