Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Taivas loistaa kirkkaammin, Tyyntyy meren laineetkin, Ilma henkää vienommin, Kedot, laaksot kukoistaa, Kuivat ruohot verestyy, Kuolleet kaikki virkistyy, Kun vaan kevät puhaltaa. Elon tie nyt auki on, Paratiisin ilohon, Jonka kadottanut on, Ihminen käy taasen nyt; Tulimiekka enkelin Hänt' ei estä kauemmin, Niin on Luoja säätänyt.
Nuo sini-husaarit soittaa Ja tulee portilta päin; Mun huomenna aikoo heittää Sydänterttuni, ystäväin. Ja jos minut huomenna heität, Niin viel' olet tänään mun, Ja armaassa syleilyssäs Sitä vienommin uneksun. Nuo sini-husaarit soittaa Ja lähtee portista pois: Tulen luoksesi, kulta, ja tässä Nyt ruusuvihko ois. Oli nuo koko hurjat kestit! Sotamiestä kuin vitsaus!
Linnun laulua kuultiin enää harvoin hiljaisessa metsästysalueessa ja silloinkin kaikui se vienommin ja valittavammin kuin ennen. Kesä on kulunut, kulunut on kesä; mitä tuoneekin tulevaisuus? niin lauloivat linnut, niin sanoivat kellastuneet lehdet, niin kuiskaili tyyni, kirkas, lämmin ilma. Mitä on tuottava tulevaisuus?
Oppaani silloin voimakkaasti lausui, moist' etten ennen häitä ääntä kuullut: »Oi Capaneus, sun rangaistukses juuri se on, ett' ylpeytes ei koskaan raukee. Tuot' ilman raivoas ei vaiva mikään riittäisi rankaisemaan mieles uhmaa!» Suin vienommin hän mulle virkkoi: »Teban kuningassaartajasta seitsemästä tuo oli yks. Hän herjas Jumalata ja vielä samaa herjamieltä näyttää.
Kumisee kulkuset talvi-illoin.... Milloin ne vienommin helkkyvät, milloin? Milloin aukeaa tähtien syli uuden, kauniimman maailman yli? Ihmiset, katsokaa tähtihin silloin! Hehkuvat Salliman kirjojen kiilut niinkuin ihmishenkien hiilut. Hellemmin taivoa kirjailkaatte! Lempeinä lempeän tähden saatte, pyövelin pyytein pyövelin piilut!
Lewenhaupt painoi vaieten päänsä alas ja Segebaden jatkoi: Kreivi Lewenhauptin ystäviä ei ole enään niin monta, että ne poistavat ilman hänen ympäriltänsä. Jos he kaikki tunkeutuisivatkin ympärillenne, olisi siinä sittenkin riittävästi tilaa. Ja, lisäsi kreivi vienommin, jos karkoittaisin ne kaikki, niin jäisi tähän sittenkin yksi ainoa tyhjä sija, se jossa sinä seisot.
Oppaani silloin voimakkaasti lausui, moist' etten ennen häitä ääntä kuullut: »Oi Capaneus, sun rangaistukses juuri se on, ett' ylpeytes ei koskaan raukee. Tuot' ilman raivoas ei vaiva mikään riittäisi rankaisemaan mieles uhmaa!» Suin vienommin hän mulle virkkoi: »Teban kuningassaartajasta seitsemästä tuo oli yks. Hän herjas Jumalata ja vielä samaa herjamieltä näyttää.
Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi tulehen hiili, näin ma valon tämän heleemmin loistavan mun hellyydestäin. Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, niin äänin vienommin ja lempeämmin, mut kielellä ei nykyisellä tällä, se lausui: »Päiväst' asti Aven suuren ain päivään, jona äitini, nyt pyhän vapautui kohtu mua kantamasta,
Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi tulehen hiili, näin ma valon tämän heleemmin loistavan mun hellyydestäin. Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, niin äänin vienommin ja lempeämmin, mut kielellä ei nykyisellä tällä, se lausui: »Päiväst' asti Aven suuren ain päivään, jona äitini, nyt pyhän vapautui kohtu mua kantamasta,
Me, lemmitty, venhossa kahden Vait istuimme haaveillen. Oli yö, ja laskimme hahden Yli aavain usvaisten. Oli henkiensaari tiellä, Min kuutamo loistoon loi; Soi sävel vienoinen siellä, Sumusarjat ne karkeloi. Yhä vienommin sointui tenho Ja värjyi hämäriin; Mut sivutse vain ui venho Meren aavoja toivottomiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät