Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ne seudut, joita Pietarin ja Moskovan välisellä matkalla saattoi vaunun ikkunasta nähdä, olivat tosin laajat, mutta tuiki yksitoikkoiset. Niin kauas kuin silmä kantoi, näki edessään viljeltyjä ketoja tai aavoja aroja. Siellä täällä oli joitakuita kurjannäköisiä kyliä, muutamia taloja ja joku kreikkalais-katolilainen kirkko, jotka loivat ympäristöön jonkun verran vaihtelevaisuutta.
Kenpähän, ellet sie, Mua vaati merten aavoja kyntämään, Ja riehuin aaltoin, myrskyin kanssa Taistelemaan elon nautinnoista! Mua seuraa aina, autuas enkel', oi! Mua nauttimaan sä kiihdytä päiviäin; Ja kun ne loppuu kalman mailtai Taas ajaos mua tainnoksistain; Ja tuolle puolen tähtien, auringon Mua seuraillos sä, vieläpä taivaassain, Autuuden mettä maistellessain, Suo: unean ihanampia maita!
Mutta Olympoon taas kaikk' astui muut ikivallat, ken vihan vimmaa täynnä, ken voiton riemua korskaa; luo isän istuivat jylypilvisen. Mutta Akhilleus Troian miehiä kaas, hevot hengeti löi kaviokkaat. Kuin savu kaupungin palavaisen sankkana nousee aavoja ilmoja päin, ikivaltain kosto kun iskee, ahdistaa hätä kaikkia, saa moni haikean murheen: huoleen, hirmuun noin sai iliolaiset Akhilleus.
Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sinä poloinen, kun on ammuit Väinämöisen, kaotit kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!" Seitsemäs runo Vaka vanha Väinämöinen uipi aavoja syviä; kulki kuusisna hakona, petäjäisnä pehkiönä kuusi päiveä kesäistä, kuusi yötä järkiähän, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Uip' on vielä yötä kaksi, kaksi päiveä pisintä.
Niin usein aavoja astuissansa hän kuunteli herkällä korvallansa, niin usein risahti metsässä oksa, tai lauloi lintu ja lähteensuoni, niin usein petti jo silmä ja korva, ett' arkana, peljäten pettyvänsä, ei usko hän nytkään itseänsä.
Hän oli kalastaja, joka oli menettänyt venheensä ja sitten joutunut aavoja meriä purjehtimaan. On jo vierähtänyt vuosia siitä, mutta häntä en ole unhottanut. Hänen vaimonsa, joka hänen sanansa mukaan oli »nuori häneen itseensä verraten», odotti turhaan miehensä palaavan. Ei koskaan saa hän enää laittaa aamuisin vaimolleen tulta takkaan eikä koskaan saa hän kannella lastaan vaimonsa sairastaessa.
Jos joskus joitakin korotuksia kohottautuu, sanotaan niitä joko penkeiksi, ja ovat muodostuneet kalkki- eli hietakivikerroksista tasaisiksi pinnoiksi, eli pöydiksi, jotka ovat vähitellen kohonevia, mykeviä korotuksia. Nämä tasangot ovat oikeita aavoja. Vaikka sadeaikoina ne näyttävätkin kauniin vihannalta, muuttuvat ne kovalla poudalla julmaksi erämaaksi.
Käden korkean kohotti, huusi kaiken kansan kuulla: "Yks oli uhri Ukrin uhri, se oli sankari-unien, toinen uhri heimon uhri, se oli sankaritekojen, kolmas uhri kuolon uhri, se on maine maailmalla!" Kaatui itse kalpahansa, paloi roihuten rovion, varjojen vaeltaessa aavoja aron pimeän.
Me, lemmitty, venhossa kahden Vait istuimme haaveillen. Oli yö, ja laskimme hahden Yli aavain usvaisten. Oli henkiensaari tiellä, Min kuutamo loistoon loi; Soi sävel vienoinen siellä, Sumusarjat ne karkeloi. Yhä vienommin sointui tenho Ja värjyi hämäriin; Mut sivutse vain ui venho Meren aavoja toivottomiin.
Laulaa hän olisi tahtonut, soittaa, lentää kotkan siivillä ylös siintävään korkeuteen ja kauvas pois maailmaa katselemaan, suuria kaupunkeja ja aavoja meriä. Toisen vuoron hän olisi halunnut syleillä jotakin, puristaa sitä vasten rintaansa niin vahvasti, ettei se olisi koskaan irti päässyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät