United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kylä vuotti uutta kuuta, nuoret päivän nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venettä; mie en kuuta puolinkana, päiveä mokominkana: minä vuotin veijoani, veijoani, minjoani.
Näillä tuumin nääntelihe Kolme päiveä kovoa, Päivänäpä kolmantena Kaislat vieressä kahahti; Sen sueksi arvelevi Eikä kättänä kohota: Ei ole muut kuin Yrjö yksin Hukka hulmiva hänelle.
Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
Se on seppo Ilmarinen kävi itse katsomahan. Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: katsoi kuun kumottavaksi, näki päivän paistavaksi. Meni luoksi Väinämöisen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen! Käypä kuuta katsomahan, päiveä tähyämähän! Jo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla."
Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohdallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat Niin kohta ajohon läksit, Ajoit tietä, matkaelit, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä. Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: »Jo tässä tulevi nälkä, Eikä syödä, eikä juoda, Eikä purtua pidetä.»
Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran." Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, Ajoi tietä, matkaeli, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä.
Kerran minä kelpo lailla Puhuttelin puolen yötä, Puolen päiveä keväistä Merimiestä merkillistä, Purjevärkistä puhelin, Tyyrin työtä tieustelin, Lokalautoja kyselin, Yhtä toista kaikellaista Matkustaissa ulkomaille. Merimiesi merkillinen Puhui kaikki kannallensa. Minä vaan en ymmärtänyt, En paljon paremmin tiennyt, Kuin koppi kepin perässä Kukon laulun kuultuansa.
Niin onneni aamua tervehdin, Oma impeni hempeä, hellä! Sinä talviset tunteeni haihdutit pois Syvän lempesi hellyydellä. Kuni myrskyisen yöhyen jälkehen taas Ihaellaan päiveä uutta, Ihaellaan sykkivin syömmin taas Suvi-ilman tyynt' ihanuutta, Niin auvoni aikoa ihailen, Oma impeni, hempeä, hellä! On tyyni mun myrskykäs mieleni nyt, Kun uinut sä mun sydämellä.
Pata kiehui paukutteli kokonaista kolme yötä, kolme päiveä keväistä. Siitä katsoi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Ei ole voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Pani heiniä lisäksi, ruohoa monennäöistä, kut oli tuotu toisialta, sa'an taipalen takoa yheksältä loitsijalta, kaheksalta katsojalta. Keitti vielä yötä kolme, ynnähän yheksän yötä.
Pysy siinä sen ikäsi, Asu siinä aikuesi, Kun ei kuuta aurinkoa, Päiveä hyvännäöstä, Kun ei maata, eikä puuta, Ilmassa inehmisiä. Tämän päivyen perästä, Olkohon kivi kovana, Rauta kaikki karkiana, Tuuli taivahan viluna!"