United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kohteliaisuudessakin on joku varovaisuus noudatettava, ettei nosta oman miehen mustasukkaisuutta: »Taas kun lähtevi talosta, Jäähyväiset jättelevi,
Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo; Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle. On kaunista kaatua maan eestä varhain, mut sentään sen kuolo on kaunein ja parhain, ken vanhana vaipuu, kun harmajahapsi on kaunis kuin sankari, nuori ja lapsi. Hän tietävi tiensä, min eestä hän kaatuu, hän perheensä puolesta, maan eestä maatuu, vuoks vaimonsa valkean, lasten vuoksi, hän lähtevi taattojen, maammojen luoksi.
Mikä neidin se miel'pide olikaan siitä työstä, mi mennyt on väärään? Ei, heitetään tämä helkkunaan tai muuten ma muiskun määrään. Ja silloin, ma vannon, ett' auta ei sua daamin muoto, ei miini, vaan tanssien lähtevi Ellen Key ja tahdon on silmät kiini.
Elinainen, neitsy nuori, Meni aittahan mäelle, Vaskivakkanen käessä, Vaski-avain vakkasessa: "Tuollapa tulee Klaus Kurki, Laukon ylpeä isäntä." "Mistäs tunnet Klaus Kurjen, Onko hän elikkä muita?" "Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalkansa polusta." "Eikös muita ylpeöitä, Kun vaan Laukon Klaus Kurki?" Klaus tuo rannalta tulevi, Ajoi kohti kartanoa; Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki katsomahan, Läksit vastahan pihalle. Kiaus tuo tuli pihalle, Joukon kanssa kartanolle, Sa'an saattomiehen kanssa, Sa'an satula-urohon, Miehet kultamiekoissansa, Hevoset hopeapäissä: "Onko teillä neiti myyä, Piika pietty minulle?" "Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla, Hevot myyähän mäellä, Laukaviat kartanolla; Onhan meillä tupiaki, Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä, Talli on hevoset panna, Maja varsat valjutella, Naulat laskea satulat." Klaus lähtevi tupahan, Polki jalan portahalle, Miekalla oven avasi, Tupellansa kiinni tunki: "Onko teillä neiti myyä, Piika pietty minulle?"
Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana itse Ahti Lemminkäinen lähtevi kalankutuhun; tullut ei illaksi kotihin, ensi yöksi ennättänyt. Jo meni Kyllikki kylähän, noien neitojen kisahan. Kenpä saattavi sanoman, kenpä kielen kantelevi? Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman, sepä kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni!
Kaikk' on kansa haljakassa kuni metsä huutehessa: alta on kuin aamurusko, päältä on kuin päivänkoite. "Huokeat oli hopeat, löyhät kullat kutsuloilla, rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla näillä kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." Vaka vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, siitä siirtihe rekehen, lähtevi kohin kotia; laulelevi virsissänsä, laulelevi, taitelevi.
Näin matkamies tuli kerran ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo, Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmeen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo, Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmeen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.