Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Isoni ikioronen, minun piennä syöttämäni, neitona apattamani, hirnua rikottelevi pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi. "Veikkoni ikuinen koira, minun lasna syöttämäni, neitona opastamani, haukkua rikottelevi pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuo minua tuntenevi kotoiseksi tyttäreksi.
Eikö hän hiljaisessa virassaan saa taistella saman jumalallisen asian hyväksi? Hänen asiansa pysyy aina samana kuin se, jonka puolesta muinaiset sankarit taistelivat Saksassa ja Nuijasodan verisillä tanterilla ja jonka puolesta vielä nytkin taistellaan. Kaikki manalle menneet sankarit tai ainakin monet niistä ovat sotineet Jeesuksen pyhän lipun turvissa.
AINIKKI. Hänen poissaollessansa, äitini, sinua hellin, hoidan myös kodin ja konnun, muuta en onnea halaja. Tänne jään ijäksi, tahdon nähdä kuuran kimmellystä, kuulla kuuttaren helyä talvi-öiden tanterilla. Kun tulemme takaisin joskus, tuon minä omaksi ostan tuhannella turkiksella.
Jaloilles, jalopeura! Ja juoksuun rohkeaan! Ja valvehille vallan Sä, hengen Herkules! Kuin Homero, sa laula! Lyö ain' kuin Akilles! Enemmän siipes auki Sa, kotka Pohjolan! Enemmän työhös pontta Sa, kansa Kalevan! Jo mainees kaukomaihin Sun satakieles vie, Ja tanterilla taiteen Ja tieteen kiistaat sie. Mut eespäin, yhä eespäin Omalla pohjallas! Ain' uudet aarteet ilmi Syvältä sielustas!
Tämä ehkä olisi saattanut hurjanrohkeat seikkailijat Tlaskalan jumalain uhriksi, sillä neljän tunnin tappelun perästä olivat he nyt joteskin uuvuksissaan; mutta suppea suojeluspyhä näkyi todellakin Espanjalaisia viisailla vehkeillä auttelevan, kuni muinoin sinisilmä Atene Kreikan sankareita Trojan tanterilla.
Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Piti viikoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä ilman pitkillä pihoilla, tasaisilla tanterilla. Ikävystyi aikojansa, ouostui elämätänsä, aina yksin ollessansa, impenä eläessänsä ilman pitkillä pihoilla, avaroilla autioilla. Jop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille, meren selvälle selälle, ulapalle aukealle.
Nyt neuvotaan morsianta, kuinka hänen pitäisi taitavasti menetellä, että noissa tulevissa arkaluontoisissa ja vaikeissa oloissansa voisi tulla toimeen ja taivuttaa puolelleen uutten sukulaisten suosion. Tapa on nyt uusi otettava: Ajatellen astuminen, Tuumitellen toimiminen; Ei kuin taaton tanterilla Laaksoloissa laulaminen, Kujilla kukahteleminen.
Sitte toiste tullessani, Kotihini käyessäni, Ei minua muut ne tunne, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Nuo on piennä pistämäni, Neitona vitsastamani. Emoni mahova lehmä, Minun nuorra juottamani, Vasikkana vaalimani, Ammoa rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.
Tämän taistelun päätöksen tietää Suomessa joka lapsikin, mutta suru ja hätä, jotka siitä levisivät, ovat onneksi jo ammoin hälvenneet ja unohtuneet. Kultalaihot aaltoilevat nyt kuoleman mustuneilla tanterilla ja iloiset lapset leikkivät entisten sankarien hautapaikoilla. Silloin tällöin kuitenkin sattuu hiekasta aina löytymään kanuunan luoti tai ase.
Ja noilla pitkillä kävelymatkoilla kukkuloilla ja tanterilla, jotka eno Trevylyan ja minä useasti teemme, me pidämme pitkiä pakinoita, joita armas äitisi, Kitty, luultavasti säikähtäisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät