United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyll' löytävät armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' lähteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Yöauringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempeä soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.
ILVO. Sinä urhoksi sukeut. Kerran sun sisusi luopi Miekan kuntosi mukaisen. Ensin kasva ja karaistu! POIKA PIKKARAINEN. Kyllä, morsian ihana. Sepon suuruiseksi kasvan. IMMO. Kuulitko pojan pyrinnön? Ilmari ihanne Suomen, Rauhan-urho, ei soturi. ILVO. Emo luonnotar imetti Mulle maidossa terästä Sitä Suomelle imetän, Kansan runkoa rakennan. Kasva, lapsi, korkealle, Mutta vankaksi ylene!
Nyt ruvettiin järveen ajamaan kiviä ja kantoja, multaa ja soraa. Sukkelaan joutui työ, vaan illan tultua, kun aurinko juuri oli laskemaisillansa, jätti työväki hämmästyneenä työnsä ja huusi osottaen sormillansa Mantereenvuorelle päin: »Katso, väkevä Aimo! Tuolla on Luonnotar!» »Se on varmaankin Tellervo, metsän kaunis tyttö!» huusivat muutamat.
Kiitos, luonnotar, kun sentään sallit, sallit soittaa loppuun laulun elämän! Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä, johonka hiljaa ruumis lasketaan; jo surunuottiansa kuolonkellot nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.
Mutta se koivu, josta nyt kertomaan käyn, oli sen lisäksi aivan erinomaisen komea, eikä ollut kaukana ympärillä pulskempaa puuta eikä herttaisempaa pientä puroa; sen tiesi kevään luonnotar ja kaikki kukat ja puut maassa, mutta solakka koivu ja kirkas lähde itse eivät sitä tienneet. Koivun päälaella oli ikuinen kevät; sentähden sen oksat tohisivat niin taukoomatta.
Pursi pieni niit' ei kestä, Luonnotar jos tuult' ei estä, Purren peittää lainehet. Kohti kotirantojansa Pursi kiitää purjeillansa; Rannat vihannat ei näy. Illan tullen tuuli kiihtyy, Vaikka luonto muutoin viihtyy, Aallot ankarammin käy. Kullasta jos pursi oisi, Kai se kotirannat voisi Töin ja vaivoin saavuttaa: Siihen tuskin vihaisimmat Merten tuulet ankarimmat, Uskaltaisi koskettaa!
Tuop' on impi, ilman tyttö, Kave luonnotar korea, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pilvilinnan liepehellä, utu-uudinten takana. Lausuipa ulapan urho: »Istu impi korjahani!» Impi noin sanoiksi virkki: »Miksi neittä korjahasi?»
Kun kevätpäivä kirkastuu Ja puhkee leimahtaen pilvilöistä, Kun luonto luomaan havautuu Ja tointuu talven pitkällisen öistä, Kun luonnotar muuttavi muotoaan, Ja milloin itkevi itkujaan, Milloin viluissansa Värjyy, Milloin vihoissansa
Ei hän ollut koskaan oppinut tuntemaan kevään vallatonta riemua, eikä häntä koskaan kiusannut kevätkesän turhamielinen kauneuden himo. Hän näki elämän sen täydessä voimassa, kun jo sateisa syksy soi hedelmiään ja luonnotar karisteli pois kesäkorujaan.
Aurinko paistoi, kun sävelpurtesi sousi, mansikat maistoi, kunnahat kultaiset nousi, maass' oli huomen, riemua kaikille riitti: kauttasi Suomen Luonnotar Luojaansa kiitti. Siivitit monta laulua Väinämön lasten, kuolematonta myös ajan vaiheita vasten, maammojen kielin kirkkahin nostit sa maata, taattojen mielin tahdoit sen onnen sa taata.