Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ja iki kiittää kaikkeutta aavaa, sen salaperäisyyttä kunnioittain, sen ajatusta, aina muodon saavaa, sen pikku-ihmehistä ilmi koittain ijäistä kaartaa kaikkeuden kaavaa, näin vihdoin viisautta nöyrää voittain, ett' ihmiskohtalot jos onkin kovat, syyt niillä syvemmät ja synnyt ovat.»
Maakunta nähnyt paria ei moista miesmuistiin. Naapureina Kyminsuussa he rinnan isännöivät talojaan. He antoi myöten toisillensa muussa, mut maineen otteluss' ei milloinkaan. Ei voinut ensimmäistä sijaa jakaa ja sitä yksin ajoivat he takaa. Jos toinen vei sen, toinen kesken heitti ja hiljaisuuteen häpeänsä peitti, ens vuonna kahta kiukkuisemmin koittain ja takaisin taas mainehensa voittain.
Niinkuin hurmaavan isot parvet lintuja nähdään, Kurjet ja hanhet ja myös kenot joutsenet, ilmojen halki Lentävän suunnalleen kukin siipien kuntoa koittain, Tai aleten jyminällä, mi tannertakin tärisyttää, Niin monet laumat heit' ulos laskivat laivat ja teltat Tulvimahan nyt Skamandron kentälle, vaan kamalasti Liikkeen aikana maa tömis miesten ja ratsujen alla.
Ryntääjää jopa Aineias kivell' iskenyt oiskin kilpeen tai kypärään, tuhon yltään torjua koittain, 289 Peleun poian miekka jo myös hält' ottanut hengen, mutta Poseidon, maan järisyttäjä, huomasi vaaran, kohtapa virkkoi näin jumaloille hän ainahisille: "Voi, jalon Aineiaan nyt kohtalo huoltani nostaa!
Kyll' löytävät armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' lähteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Yöauringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempeä soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.
Diskos-kiekkoa min käsi kiidättää väkiheitoin, voimia nuoria koittain kons' uros aimo sen heittää, yht' etähälle hän pääs ohi, vaan hevot Atreun poian jälkeen jäi, sill' itse hän hiljentää koki niitä, yhteen törmänneet hevot ettei ois kaviokkaat, vaunuja sorrelleet punossorjia, suin somerikkoon itse he viskauneet ajokiistan kiivaudessa.
Sä muistat, miten Sigismund, kun valan Ol' ottanut ja kruunun päähäns' saanut, Hän miten maansa, isänmaansa heti Kopeilla Puolan sotureilla täytti Ja kavalilla jesuitoilla, Näin koittain kirkon puhdast' uskoa Ja Ruotsin kansan vapautta sortaa.
Vaan mulle, joka loin tät' ihanuutta, Sen kiilto, loisto ilomielt' ei suo; On rintan' raskas, täynnä riitaisuutta, Ei sille hoivaa voittojuhlat tuo: Sen tunteet leiriin Brittiläisten muuttaa, Sinn' aatos hiipii vihollisten luo. Mun täytyy paeta, pois riemut heittää, Näin koittain tuimaa tunnonvaivaa peittää. Ken? Minäkö? Minäkö voin Povessain miehen kuvaa kantaa?
Röijyä hältä mä siis en voinut, saattanut ottaa, vaan kun turkin näin satulassa, sen irti mä päästin, puin hänen ylleen sen, ruho-raukkaa verhota koittain. »Kääreisiin verihaavat pään kun viel' olin saanut, ruumiin siirtänyt ontostaan, likipälvehen nostain, istui hän, mua silmiin katsoi, parkuen ääneen, kuin mitä viel' ois kaivannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät