Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Diskos-kiekkoa min käsi kiidättää väkiheitoin, voimia nuoria koittain kons' uros aimo sen heittää, yht' etähälle hän pääs ohi, vaan hevot Atreun poian jälkeen jäi, sill' itse hän hiljentää koki niitä, yhteen törmänneet hevot ettei ois kaviokkaat, vaunuja sorrelleet punossorjia, suin somerikkoon itse he viskauneet ajokiistan kiivaudessa.
Esihin! tuon kuoloa kiidättää sun aikailus. Emo aatta tuo, Ku mun hengeti löi! Isä konna tuo, Ku mun suuhuns' söi! Ja sisko siisti Mun luuni riisti Sijalle viileälle. Siell' lintuna laulelen, Yli vuorten lentelen Etähälle. Et aavista, ett' armain kuuntelee Ja kuulee, kuinka oljet, kahleet kalisee. MARGAREETA. Ne saapuu! julma kuolo! piilen ... kunne? Oo vaiti! riennän sua vapahtamaan!
Yksin lapset laittelevat, Taiten takkasii tekevät, Jouhilangoista latovat, Varustamat vaskisista, Joita puskihin punovat, Asettavat aitasille, Jott' en pääse joukkoineni, Minä lapsilaumoineni, Etähälle ehi tulla, Eli uskalla ulommin, Kun on kulkuni kurittu, Tahi jalka taitettuna.
Voiko toivelmaa hän haastaa, Jok' ei täyttynyt jo oisi? Kelmeen' ah! hän välkkehessä Käy, mi yöksi hälle haihtuu, Kutri värjyy seppelessä, Kyynelpilveen katse kaihtuu. Myöntäin vastaa kylmä huuli Vihkimyksen kyselmälle; Aatos, henki tuskin kuuli Tuon se lensi etähälle. Linnan alla aalto pauhaa Autioille kallioille, Yö jo luopi kuolon rauhaa Metsille ja kukkuloille.
Liekki roihuu taivahille, Savupilvi luhistuvan Huoneen varjostaa. Melske kuuluu etähälle: Ruiskuin loske, hiilten pauke, Miehet sammuttaa. Iloisa on nuorten katse Milloin savun tuprakasta Joku tuupertuu. Mieluisaa on nuorisolle Näyttää, miten iskuistansa Luonto alistuu. Mutta kadun kulmakkeessa Nojaa vanhus kalpeana Pattisauvahan Arkistonsa arvokkainen, Vaivat vuoden viidentoista Roihui ilmahan.
Erään slavilaisen laulun säveleet kajahtelivat tuosta venäläisestä lotjasta, nuo suruisat säveleet vyöryskelivät etähälle pohjoisnavan merellä, mutta noissa säveliss' kuuli André joutsenen laulun, joutsenen, joka tuoll' ylähällä pyhässä puhtaudess' uiskenteli. Sen tunsi hän. Täm' oli Ahdin kipua ja surumielisyyttä, joka kohos ylös Jumalan istuimen eteen.
Nordkapin edustall' oltiin, kesä oli ja oli myöskin yö silloin. André yksin keinui venheessään tuoll' ulkona Pohjolan merellä ja tähtäili etähälle avaruuteen. Puol'yönaurinko paistoi. Runoilijan pursi piirs eteenpäin tuon läpikuultoisen vedenpintaa, ikäänkuin olis itse ilmassa keinunut. Maailma hänen yläpuolellaan, maailma ympärillään ja maailma hänen allahan. Maat' ei lainkaan nähtäviss' ollut.
Vaan nyt Deipyron ohimoon Helenos, liki syöksyin, Thrakian-miekallaan isoll' iski, ja pääst' etähälle viskautui kypär' irti, ja maasta sen korjasi kohta muuan Akhaian mies, vilinässä kun vieri se jalkain; mutta jo silmiä kaatunehen yö kaamea kattoi. Tuon näki tuskakseen sotaärjyinen Menelaos, uhkaten tuimaa peistä hän nosti ja päin kävi; joustaan jouduttaa Helenos koki vastaan, valtiassynty.
Sillä jos tahtoisimme me, auttajat kaikki akhaijein, iliolaiset torjua, Zeun etähälle jo estää, yksin-istuja tuo laell' Idan koht' ikävystyis." Vastasi maan järisyttäjä näin, tukaloituen tuiki: "Here rohkeasuu, sanan minkä sä nyt sanelitkaan! En toki ensinkään Kronossynnyn Zeun kera kiistaan meitä mä yllytä muita, on mahtaja hän moniverta." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät