United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
BRUTUS. Käsillä teko moinen mull' on, Cajus, Jos sull' on terve korva sitä kuulla. LIGARIUS. No, kautta kaikkein Rooman jumalitten! Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu! Sa kunnon esi-isäin uljas poika! Lumojan lailla henkeni sa kuolleist' Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta, Niin mahdottomiakin vastaan ryntään, Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä? BRUTUS. Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
Mukaani vein sen, kääntelin sivuja jonkun hetken, en tiedä, kuin näin esihin sain Savon miesten retken; ma lu'in rivin lu'in kaks, vereni tunsin kuumemmaks. Näin kansan kaikki koittavan edestä kunniansa; näin sotajoukon voittavan nälissään, viluissansa. Jokaista sanaa, lukeissain, suudella tahdoin innossain. Vaarassa, tulen keskellä tuon parven urhoutta!
Hyväksi aikaa nähty kyhäellä On pienois-mailma suuren liepehellä. Tuoll' alastoinna noita-tyttöjä näkee Ja taiten verhottuna vanhaa vaimoväkee. Oo näille, ees mun vuoksi, kohtelias! On vaivas pieni, suuri nautintas. Hei! kuulenhan ... ne tanssii soitannolla! Kirottu kilkutus! vaan niin kai täytyy olla. Nyt tullos! Et saa jäädä syrjähän! Esihin ma käyn ja sunki esitän.
André survaisi sauvan pois lumehen, syöksyi esille ja heittihe hänen päällensä. Hän nosti kätensä. "Pidättäkää!" huudahti hän. "Hänen verensä tulkoon teidän ja teidän lastenne päälle!" Mutta runoilija oli tullut heikoksi ja voimattomaksi sitä helvetin kummitusta vastustamaan, jota hän juur itse oli esihin kehoittanut. Lappalaiset eivät häntä kuunnelleet.
Eilen oli hänen sanoissaan niin paljon viehkeyttä, niin paljon sydämen hyvyyttä. Kuinka sydämellisesti hän minua kohteli, kuinka hän minua hyväili, kuinka hän sydäntäni rohkaisi! Oi, kuinka paljon viehkeilemistä kutsuukaan onni esihin! Ja minäkö?... Minä pidin kaikkia kultana, minä ajattelin, että hän... Mutta, Jumalani, kuinka saatoin minä ajatella!
Ja sinä, sä armaani ainoinen, Kun silmihis suloihin katselen, Niin syntyvän silloin uudelleen Nään Venuksen katsehes seijanteen, Hän luomies kehdossa kirkasna hohtaa; Kas, nyt hän esihin ennättäy Ja täydessä loistossa luokseni käy. Terve, oi sullen! Niin, nousevi hän kuni helmasta veen Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen, Lumot kaunon mi kohtaa.
Tuost' ei vielä selko, kun kuului viidakosta laukaus ja yössä kaikui hurja karjahdus. »Ken ampui?» »Tiikeri on lähimailla! Tuoll' on se.» »Ei vaan tuolla!» »Liekin lailla se liikkuu. Pidä varas. Maahan painu. Meist' on ja hevosista sillä vainu.» Hui! Taasen viidakossa joku laukas. Ja samassapa metsä sylin aukas ja aarnioiden herran, tiikerin, he näki syöksähtävän esihin.
Hän nyt istahtaa maahan, vihannalle turpehelle ja ottaa halvan eväänsä esihin. Epäluulolla hän sitäkin tarkastelee, sillä kenties se on vieläkin halvempi, kuin mitä ulkonäkö näyttää. Hän katselee, kääntelee leipäänsä ja virkkaa: »Moni on kakku päältä kaunis, Kuorelta kovin sileä, Vaan on silkkoa sisässä, Akanoita alla kuoren.»
Loi ilta varjot maisemille ja vuorilla jo vartoi yö. Ja sumussa ja pimennossa jo seisoi rivit tammien ja pensastossa, viidakossa kaikk' kului silmät pimeyden. Kuu pilvivuoren takaa nousi, ui unisena esihin ja tuulen siivet hiljaa sousi, soi ilma oudoin sävelin. Yön kauhut kasvoi vastahani, mut rohkeuteni karttui vain. Mun poltti tuli suonissani, mun hehkui liekki rinnassain
Aavistiko hän tuota pikaa uhria, ei voi tietää, mutta rakkauden ja katumuksen käsittämänä ryömi hän kuitenkin särjetyin sydämin ja nöyrtynein mielin esihin isänsä jalkain eteen, syleili hänen polviansa ia sanoi ainoastaan tämän yhden ainoan sanan: "isä". Kreivi tyttärinensä astui sisään. "Olga", virkkoi kreivi, "minä olen Andrén ottanut ottopojakseni, hän seuraa mukanamme Itaaliaan."