United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
He löysi Marsin kypärin, Komean, kiiltäväisen, Pitkällä sulkatöyhdöllään Jo säikähdyttäväisen. Kuningasistuimelle se Nyt vietiin kaikkein keskelle. Niin, uljuus aina vallan saa, Niin kävi myöskin siellä; Mut katsehes, sä kaunoisin, Pikemmin voittais vielä. Kypärä kauan komentaa Ei voinut veitikoita, Näät noista yhtä ainoaa Ei urheankaan voita.
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
Ja sielusi säihkyä aallot päilyy. Ne milloin kuohuu ja vaipuu milloin, Vuoks hymysi, vuoksi kyynelies, Ja niin kuni tähdet, mi syttyvät illoin, On tielleni oppaana katsehes. Sun tahtohos haahteni syviä sous. Ja pilviä kohti se syöksyin nous, Mun iloni, eloni onpi sun hurmas, Ja katsehes synkkä mun onneni surmas.
Sun kevätkylmillä ma kohtasin mun nuoruuteni keväimessä kerta, kun omaa viluani värjötin sa olit samaa värisevää verta. Ja lämpöä sun anoi sydämes ja onnen puoleen pelokkaan ja vakaan sa kylmyydestä käänsit katsehes ja mull' ei ollut antaa kumpaistakaan. Sun tietäs maailmalla tunne en ja oudot ovat sulle minun tieni. Sa seuralainen kevätkylmien, sua usein muistan, sisilisko pieni!
Ja sinä, sä armaani ainoinen, Kun silmihis suloihin katselen, Niin syntyvän silloin uudelleen Nään Venuksen katsehes seijanteen, Hän luomies kehdossa kirkasna hohtaa; Kas, nyt hän esihin ennättäy Ja täydessä loistossa luokseni käy. Terve, oi sullen! Niin, nousevi hän kuni helmasta veen Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen, Lumot kaunon mi kohtaa.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.