Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Suostunut ei suosiolla Tuohon oisi tuore kukka: Kesä hurmaten hymysi, Ihanana ilma loisti, Onhan suloja suvella, Elo keveä kesällä Mutta surmahan surulla, Kaihomiellä katkeralla Täytyi suistua suloisen, Kaatua pois kaunokaisen! Tuon' ei kuule kukan mieltä, Sirpp' ei ruohon rukousta!
Minä kuuntelen sinun valtimoittesi sykintää, sinun hymysi syntyy minun kasvoillani ennen kuin se valaisee sinun muotosi. Sinun ajatuksesi ovat minunkin ajatukseni, kuin saman linnun kaksi siipeä kantavat ne ylös taivaalle, mitä me parasta ja kauneinta tunnemme. Ja Helenalla on niin paljo kerrottavaa ja kysyttävää, ilta kuluu ja yö tulee, mutta yhä vielä riittää hänellä puhelemista ja kyselemistä.
Hän hymysi sangen ystävällisesti, kun minä astuin sisään. 'Nyt suutut varmaan", sanoi hän, "mutta se on vaan pikkuinen laina pariksi päiväksi, pantti, jonka juutalainen on vaatinut minulta. Kun kilpa-ajo on loppunut, aioin tuoda ne takaisin, huomaamattasikaan'. Samassa meni hän viheltäen ulos.
Mutta tässä on vielä jälkilisäys. "Et saata olla tietämättä, kuka olen. Jos suosittelet lempeäni, niin ilmaise se hymyssäsi; hymysi suuresti sinua kaunistaa; siis minun läsnä ollessani hymyile aina, sitä rukoilen, rakas kultaseni." Jupiter, sinua kiitän! Hymyillä tahdon; kaikki tahdon tehdä, mitä sinä minulta pyydät.
Ei tiennyt Marja, mitä sen huuli hymyi, mitä silmä iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin hänelle. Kuka sinä olet? Piikako? Siltäkö näytän?
Ja siksi, että sinulla on niin rehelliset silmät ja niin miellyttävä ulkomuoto, niin tuntehikas ja miehekäs ääni ja niin mutta, miksi sinä sitte rakastat minua? keskeytin itseäni. Tuhansista syistä. No, kerropas. Sinun jalo sydämesi ihanat silmäsi lahjakas henkesi suloinen hymysi selvä ymmärryksesi vastenmielisyytesi sotaan ylevä, arvokas käytöksesi Ei, pysähdy jo!
Juuri äsken sinä puhuit minun kanssani; kuulen vielä sinun äänesi ilmassa. Tapoin ainoan ystäväni ainoan! Tämmöinen on ihminen, jonka jumalat ja ihmiset ovat jättäneet. Nyt poistuu minulta viimeinen tuki. Viimeinen lämpö lähtee minulta. Lysimaakos, älä lähde, älä lähde! Minä en päästä sinua, minä pitelen sinusta! Katso, jo jäähtyy sinun hymysi. Lysimaakos, mitä sinä sanoit minulle? Kuinka se oli?
Yhä lähemmä tuli näky, ja saatoimmepa jo eroittaa, kuinka se hymysi meille terveisiksi; mutta silloin sade peittikin armaan ilmauksen, ja verkalleen se haihtui tuuleen. Samallapa pelvon tunne jätti minut, ja kääntyen ympäri puhuakseni Arnold'ille, ehdin ainoastaan kuulla sanat: "Kiitos Jumalan, nyt tiedän, että hän on turvissa!" jolloin hän tunnotonna putosi ratsultaan. 10:nes Luku.
Piru hymyten vastasi: »Ruoste vie vain raudan ja vasken, tok' kultia lie.» Tulit liian myöhään ystäväin. Ivan harakat hyppi jo sydämessäin. Piru hymysi vaan: »Jos kullat vei, iva älysi helmiä ottanut ei.» Tulit liian myöhään ystäväin. Kävi ihanin impi jo sydämessäin. Piru silloin se kirosi kimmahtain: »Se lempo se eelleni ehtii ain!
Ajat auringon Jo mennyttä on, Miel' mittovi öiset jo aavat. Tuo taivahankaari on tummennut pois, Mi hymysi myrskyjen tullen, Ken rientäen seestä nyt suruhun sois, Ken aulis ois ystäväks sullen? Kun leikit jää, Sumu, synkeä sää Jää taistohon tuomitullen.
Päivän Sana
Muut Etsivät