Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Toivotonna neiti Hitaasti hiihtelee, Ja rukoileva katse Ympäri liitelee, Kuin rauhatonna lintu Armoa anelee Ja turvaa metsän puilta, Kun taivas kylmenee. Jo hämäräks' käy ilta, Ja metsä peittyy oi! Lumehen kankahilta Jo suden ääni soi. Vaan kiihtyy kylmä viima, Ja henki hyytävä Sivelee kasvopäitä Ja viiltää sydäntä.
Potkaisi leveän portin, Paiskas maahan pihtipielet: Lukko koht' lumehen lensi, Naulat tuiskuvat tulehen, Salvat liekkihin samahan: Tarttui kiinni kahlehisiin, Kiinni pannansa pahoja; Pani konnat kahlehisiin, Häijyn helvetin hajotti, Ett'ei taitane enämpi Omin mielinsä mitäkään Tehdä Herran tultaville. Jalon lapsille Jumalan.
Me polvistumme lumehen sun tuloasi vuottaen, sa talven talvi, syksyn syys, sa öiden yö, sa iäisyys. ON KAIKKI SYKSYN T
Lähteäksensä käkesi, tullaksensa toivotteli noille Väinölän tuville kera Väinön voitteloille. Iso kielti poikoansa, iso kielti, emo epäsi lähtemästä Väinölähän kera Väinön voitteloille: "Siellä silma lauletahan, lauletahan, lausitahan suin lumehen, päin vitihin, kourin ilmahan kovahan, käsin kääntymättömäksi, jaloin liikkumattomaksi."
Kelkkoja, poikia, tyttöjä, koiria on sekaisin ja kaikki ne useasti lumehen peittyy, kun pöllynä nousee kinoksien kerkeä viti ylös liukuvain anturain alta.
"Jos sä joskus maailmass apua tai suojelusta tulet tarvitsemaan tai jos joku olis häijy sinua vastaan, niin tiedät sä, että minä olen se suojelija, jonka Jumala sinulle antanut on. Tahtoisin sydänvereni antaa edestäs, jos vaan sitä pyytäisit." Hän syösti sompasauvan lumehen. "Jää hyvästi, Andreas." "Jää hyvästi, lapseni!
Aina siellä aurinko kuumasti paistaa, aina siellä tuulonen vilpeästi henkii. Tuhansien tuhannet lintulaumat hurjalla kirkunalla väliin laskeuvat vaahtoavan aallon lumehen, väliin nousevat taivahan siniselle kupukannelle. Kun joskus, minä tiedän, tulet sinne kerro kansalaisilleni kurjasta elämästäni Pohjan perillä, sano heille, että jo silloin olen jättänyt tämän katoavaisuuden matalat majat.
Hakkoan metisen haavan Metisellä kirvehellä, Metiseltä mättähältä, Kultaiselta kunnahalta; Tyven työnnän taivosehen, Latvan taivutan lumehen. Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Sa'a nyt mettä taivosesta, Sa'a mettä latvaselle, Siitä kuorelle simoa, Mesi syämehen sula'a!
André survaisi sauvan pois lumehen, syöksyi esille ja heittihe hänen päällensä. Hän nosti kätensä. "Pidättäkää!" huudahti hän. "Hänen verensä tulkoon teidän ja teidän lastenne päälle!" Mutta runoilija oli tullut heikoksi ja voimattomaksi sitä helvetin kummitusta vastustamaan, jota hän juur itse oli esihin kehoittanut. Lappalaiset eivät häntä kuunnelleet.
Kauhea mielenjännitys näyttihe hänen kasvoissaan: huulet olivat puserretut yhteen, uhkaava viiru, joka muistutti isää, näkyi mustien kulmakarvojen välillä. Näin astui hän karjansa etupäässä pitkillä askeleilla ja väkevä jalkansa jätti syviä jälkiä lumehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät