United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mukaani vein sen, kääntelin sivuja jonkun hetken, en tiedä, kuin näin esihin sain Savon miesten retken; ma lu'in rivin lu'in kaks, vereni tunsin kuumemmaks. Näin kansan kaikki koittavan edestä kunniansa; näin sotajoukon voittavan nälissään, viluissansa. Jokaista sanaa, lukeissain, suudella tahdoin innossain. Vaarassa, tulen keskellä tuon parven urhoutta!
Bolton'illa ja minulla oli täysi työ vasta ulos tulleiden kirjojen kanssa, joita parina päivänä olimme koonneet ympärillemme. Ne olivat lehdessämme ilmoitettavat ja minä kääntelin niiden lehtiä, haukoitellen väsymyksestä. "Minä olen aivan perin väsynyt! Mikä ijankaikkinen romu-kasa!
Ma ensi kirjaan kurkoitun nyt tarpehessa raton kuvaus Suomen taistelun, tekijä tuntematon. Vain armosta tuo kanneton lie päässyt muiden joukkohon. Mukaani vein sen, kääntelin sivuja siinä hetken; en tiedä, kuinka keksinkin jo Savon miesten retken; luin rivin, luin toisenkin, vereni kulki kuumemmin.
"Täällä on kirje sinulle," sanoi hän, antoi sen minulle ja poistui. Minä otin kirjeen, kääntelin sitä hetken, avasin sen ja luin m.m. seuraavaa: "P:ssä Kesäkuun 10 päivänä 1869. "Rakkahin veljeni Kyösti! "Armo, laupius ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Herralta Jesukselta Kristukselta tulkoon runsaasti osaksesi!
"Se pahuus oli seisonut yöllä... Liiaksi minä kaiketi sitä kääntelin ja lyötin ... täytyy wiedä se kellosepälle. Olipa hywä kun kirkkoherra antoi minulle semmoisen ohjeen, että saisin silloin alkaa soittamisen, kun hän lähtee kotoaan, sillä pappilaan oli jotenkin pitkä matka." "Mihinkä nyt olette kellonne wieneet?"
Minä tarkastelin saappaita puolelta ja toiselta, kääntelin ja vääntelin niitä sekä tingin loppumattomiin, laverrellen samalla sitä ja tätä ympärillä seisoskelevien sotamiesten kanssa.
Koetin kestää, purin huultani ja kiirehdin. Vapisevin sormin painoin viimeiset hiusneulat tukkaani ja nyt pääsin arvon pois toiseen huoneesen salin taakse. Suljin ovet jälkeeni ja vedin helpoittavan henkäyksen. Täällä olin hiljaisuudessa ja rauhassa. Katselin kirjojani; aukaisin yhtä, aukaisin toista, kääntelin lehtiä, luinkin muutamin paikoin. En käsittänyt mitään.
Kun maata panin, niin valvoin kuitenkin kauan ennenkuin sain vähääkään unta silmiini. Minä kääntelin itseäni vuoteellani sinne ja tänne ja olin levotoin. Oli kumminkin kappaleen jälkeen sydän-yön, kun nukuin, ett'en itsekään huomannut, koska olin nukkunut.
Levottomana kääntelin itseäni koko yön vuoteellani ja päätin olla aivan menemättä van Arsdel'in perheesen, välttääkseni, ett'en Evaa näkisi joka oli hyvin tyhmästi tehty, asiain näin ollessa. Seuraavana aamuna huomasin toki, ett'ei sopinut näin yht'äkkiä lopettaa käymistäni van Arsdel'in perheessä, jos tahdoin välttää Jim Fellows'in muistutuksia ja kysymyksiä.
Hetkeksi hän vaikeni, hengittäen lyhyeen ja kuumeisesti. Menin Heikkiä hoitelemaan, puhelin hänelle, panin puhdasta päälle, kouhottelin ja kääntelin vuoteen ja nostin hänet siihen. Hän joi vähän maitoa, mutta ei huolinut voileivästä. Annoin lääkettä, jonka hän mielellään otti. Hän katsoi minuun pitkään, silmäsi ovelle päin ja sanoi: »