United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Wallenstein alkoi ensiksi puheen. "Majesteetti", sanoi hän, "minulla on puhuttavana asia, joka koskee teitä itseänne." Kustaa hymyili kylmästi, vaan kohteliaasti. "Minulla on tapana lukea vuoteellani", jatkoi Wallenstein, "milloin uni ei tahdo tulla silmiin. Eilen tai tänään aamusella löysin eräästä ranskalaisesta muistelmateoksesta viehättävän kertomuksen.
Istuin kauan aikaa samassa asemassa, missä olin ollut, huomatessani tämän tosiasian: istuin vuoteellani selkä suorana ja tuijotin eteeni koettaen muistella ihmeellisen uneni eri tapahtumia ja kohtauksia. Sawyer kävi tämän nähdessään levottomaksi ja kysyi huolissaan, mikä minua vaivaa. Hänen surullinen kysymyksensä sai minut vihdoin täyteen tajuntaani.
Me olemme läheisiä sukulaisia, kuten tuosta näette. Te hänen morsiamensa, minä hänen jalkavaimonsa. Tuo sormus on teidän omanne. Sen häneltä kerran otin, hänen nukkuessaan vuoteellani. Tarkastaa lampun valossa hämmästyneenä sormusta. Herra Jumala! Tännekö tämä sormus olikin "unohtunut!" Nojaa lampun pylvääsen. Sellainenko hän on? Voi maailma, maailma. Tälläistäkö on verhosi takana! Neiti-parka.
Koetin uskotella, ettei ne voi mitään ennustaa. Unet on öitä myöten, näkijät unen jälessä, arvelin, ja joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää. Vaan sillä en päässyt erilleni, tuntoni oli levoton, viehkuroin vaan vuoteellani ja odottelin eikö alkaisi väki nousta ylös.
Kaikki me itkimme katkerasti. Minun mielestäni oli koko elämä nyt lopussa. Kaikki näytti pimeää pimeämmälle. Vielä kesällä valvoin vuoteellani monet illat itkien ja kaivaten. Elämä kodissa oli paljo muuttunut. Isä oli koko kevään kulkenut tukkitöissä ja kun hän joskus tuli kotona käymään, oli hän aina humalassa.
Levottomana kääntelin itseäni koko yön vuoteellani ja päätin olla aivan menemättä van Arsdel'in perheesen, välttääkseni, ett'en Evaa näkisi joka oli hyvin tyhmästi tehty, asiain näin ollessa. Seuraavana aamuna huomasin toki, ett'ei sopinut näin yht'äkkiä lopettaa käymistäni van Arsdel'in perheessä, jos tahdoin välttää Jim Fellows'in muistutuksia ja kysymyksiä.
Monet unettomat yöt olen valvonut heidän vuokseen vuoteellani. Oletko pyytänyt silloin neuvoa Jumalalta? Olen rukoillut, että Hän valistaisi minut oikeudessa ja viisaudessa. Mutta sittenkään en ole aina ollut varma siitä, mikä olisi ihmisille parhainta ja Jumalalle otollisinta. Tiedän, että olet hurskas ja hyvä kuningas.
Mutta kun tulin suureksi, olin sairas, elämä oli tärveltynyt jo lapsuudessa. Silloin makasin yöt unetonna vuoteellani ja kylmä hiki tunki ruumiista. Tiesin että aurinko, ilma ja maan vehreys eivät kauan minua enää ilahuttaisi, että olin auttamattomasti tuomittu ennenaikaiseksi mullaksi. Silloin rupesin juomaan, että ajatukset eivät olisi voineet minua kiusata.
Sitä paitsi ei minulla ollut ketään, jonka olisin voinut lähettää Ricadillyyn, sillä rouva Brown oli minua vanhempi ja sade tulvaili yhä vielä. "Voisitko maata pienellä vuoteellani?" kysyin. "Voisin kyllä", vastasi hän suoraan. "Pidän teistä paljon, vaikk'ette ole lady." "Niin", vastasin, "tosin en ole lady, vaan pidän sinusta yhtä paljon kuin jos olisin Lontoon ylhäisin lady."
Vasta kun hän jo oli sulkenut oven, mutta palasi takaisin minua vielä kerta suutelemaan, hänen sanansa saivat toisen merkityksen. "Niin kauan kuin kumpikin meistä elää." Mutta nyt ne kajahtivat korvissani niinkuin kuolonkellot; minä vääntelin sinne tänne vuoteellani enkä saanut unta. Mieleeni muistui, etten ollut iltarukoustani tehnyt.