United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko ajan Herra on valvonut äitiäni, ottanut vaarin hänen salaisimmista tarpeistansa ja isällisesti holhonnut häntä. Ja hän pitää yhä edelleenkin huolta meistä, "niinkauan kuin kumpikin meistä elää." Niin, kun lausuin nämätkin sanat hänen korvaansa, kuolonkellot eivät enää soineet minulle.
Kiitos, luonnotar, kun sentään sallit, sallit soittaa loppuun laulun elämän! Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä, johonka hiljaa ruumis lasketaan; jo surunuottiansa kuolonkellot nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.
Vasta kun hän jo oli sulkenut oven, mutta palasi takaisin minua vielä kerta suutelemaan, hänen sanansa saivat toisen merkityksen. "Niin kauan kuin kumpikin meistä elää." Mutta nyt ne kajahtivat korvissani niinkuin kuolonkellot; minä vääntelin sinne tänne vuoteellani enkä saanut unta. Mieleeni muistui, etten ollut iltarukoustani tehnyt.
Kiitos, luonnotar, kun sentään sallit, Sallit soittaa loppuun laulun elämän! Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä, Johonka hiljaa ruumis lasketaan; Jo surunuottiansa kuolonkellot Nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.
Jos jälkimäistä ennen olis tehty, Teilt' edellinenkin nyt säästyis, silloin Ei verta eikä kyyneleitä nyt Ois vuotanut mun tähteni niin paljon. Ja tänne Teidän Armoanne tuonut Ei muu kuin petos. Oikeutettu kosto, Jonk' oma siitti väkivaltanne. Se teille, Teidän Armonne, on vallan Etuisa tekosyy. Te korska rouva, olette onneks vaimo! Muuten soisi Nuo kellot teillenkin. Ah, kuolonkellot!