United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Kun kuuluu ääni kanteleen, Niin yhtyy Suomen kansa, Mi sortuneena hajalleen On surrut onneansa. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Tuo soiton ääni tenhoinen On ääni Jumalitten: Se kutsuu veljet veljien Sylihin surevitten. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

BRUTUS. Käsillä teko moinen mull' on, Cajus, Jos sull' on terve korva sitä kuulla. LIGARIUS. No, kautta kaikkein Rooman jumalitten! Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu! Sa kunnon esi-isäin uljas poika! Lumojan lailla henkeni sa kuolleist' Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta, Niin mahdottomiakin vastaan ryntään, Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä? BRUTUS. Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.

Tuonko riennät riemun tähden? »Seppelpäänä täältä lähdenVaan jos kaadut etkä voita? »Tahtoani kunnioitaTahtoasi tuhkaks tulla? »Ei lie vaalin valta mullaJos ei sulla, kellä sitten? »Tutki juoksut jumalittenTutkin poves pohjaan asti. »Sinne Luoja tiensä rastiRakkaus on Luojan rata. »Oppinut en parempata

Mitä tiedät yöstä sinä, joka et tuntenut ikinä pyydettä tulipunaista, rakkautta rajattomuuden, hiilen hiiltävän paloa, kaiken kaunihin menoa? Kävit tietäs kuin sokea jumalitten johtamana, istahdit ilokivelle, kukutit käkösiäsi, laulelit, mitä sinulle lauloi suuret armo-luojat!

Poika: Lauloin mahteja murtavia, kyllin lauloin jumalitten juhlaa. Miks en laulais kerran ihmislasten häitä, joiss' on suru sulhaspoika? Kuoro: Murheet morsiamen helmaa kantaa, tähtitelttaa taivaan vallat kateet, palaa punaisena tuskan tuohus, mutta onnen otsalehti kiiltää. Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.

Sorja sotilaan on hangella maata pään-alaisena kilpi ja vierellänsä kalpa ja joka hetki ajatella: Henkeni on halpa, mut pyrintöni pyhin on kaunis, kallis, suuri ja ylpeä kuin jumalitten uni. En toveria tielleni tahdo. Mut jollakin jos sama mieli palaa, hän kulkekohon sinne ja minä kuljen tänne, ja kummallakin virehessä olkoon jousen jänne.