Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ja kosk' ei riita Saa siitä tarpeeks muotoa, mit' on hän, Niin sano näin: mit' on hän, saavuttaa voi, Eneten, vaikka minkä ylimäärän. Siis kyyksi kuoress' ajattele häntä, Jok' ilmi hautuneena sukuun tulee Ja pureksii; ja kuoressaan se surmaa. LUCIUS. Jo palaa tuohus huoneessanne, herra. Kun ikkunalta piitä etsin, löysin Näin sinetöityn kirjeen siinä. Varmaan Se siin' ei ollut, kun ma maata läksin.
Mutta se, joka portin oli avaissut, käski heidän odottaa ja meni majaan, ja kun hän mennessänsä majan oven avasi, leimahti sieltä päreitten loimu ja näkyi savupatsas ja paljon miestenääniä kuului. Kun he olivat hetken odottaneet tuli majasta kookas mies pihalle, palava tuohus kädessä. Ja hän kiroili pitkään.
Kuolailla huulia niin likaisia Kuin Capitolin portaat, puistaa kättä, Jonk' ainainen on petos paaduttanut Ei työ, vaan petos , tirkistellä silmään Niin haljakkaan kuin savuava tuohus, Jost' ihran elta löyhkää? Paras, että Yhtaikaa kaikki hornan vaivat kohtais Moist' ilkiötä. IMOGEN. Mieheni, ma varon, Britannian unhotti. JACHIMO. Ja itsensäkin.
Tuohus loi veden pinnalle ja kaislikkoon kummallisesti loimuavia valoläikkiä ja valaisi tiheän kuusikon. Ja veneen kääntyessä ilmestyi yht'äkkiä tuon valaistun metsän rinteeseen äärettömän iso, aaveen tapainen miehen varjo. Sen pää ulottui yli puitten, hävisi taivaalle ja jalat upposivat lampeen. Sitten tuo suunnattoman suuri olento kohotti käsivarttaan ikäänkuin ottaakseen tähtiä taivaalta.
Minulle tuohus! Väki valvehille! Tää tapaus uneheni vivahtaa; Sen pelkkä uskominen mun jo murtaa. Hoi, tulta, tulta, kuulkaa! JAGO. Hyvästi!
Seisoessaan he pylväistön alimmalla astuimella näkivät vanhan miehen, joka pitäen oikeassa kädessään rahakukkaroa nojautui nuorempaan mieheen. Nuoremmalla oli tuohus. Glaukus tunsi heidät isäksi ja pojaksi ahneeksi edellisen, tuhlariksi jälkimäisen. »Isä», nuorukainen sanoi, »ellet voi kulkea nopeammin, niin minun täytyy jättää sinut tähän, tai muuten hukumme molemmat.»
Sitä varten, että markkinamiehet pimeän aikana saapuisivat, oli tervaisia tuohuksia varattu pinollinen tuvan nurkkaan, jotka sytytettäisiin niin pian kuin vartija merkin antaisi, ja mentäisiin sitten miehissä vastaan ja riemukulussa tulijat kotiin tuotaisiin. Vartijalla oli hänelläkin tuohus mukana, jonka hän sytyttäisi, kun näkisi järven päästä tulen, jolla miehet tulonsa ilmaisisivat.
BRUTUS. Vie tuohus lukuhuoneeseni, Lucius, Ja kun se palaa, anna tieto mulle. LUCIUS. Kyll', oiti, hyvä herra. BRUTUS. Sen miehen kuolla täytyy. Syyt' ei mulla Omasta puolest' ole häntä sortaa, Vaan yhteishyvän vuoks. Hän tahtoo kruunun. Ei tiedä, miks tuo miehen luonteen muuttaa. Heleä päivä kyyn tuo piilost' ilmi, Ja silloin varull' ole. Kruunun! niin!
Vene kääntyi hiljakseen, ja kummallinen aave näkyi juoksevan pitkin metsän rinnettä, jota tuohus veneen kääntyessä valaisi, sitten se katosi näkymättömälle taivaan rannalle ilmestyäkseen taas pienempänä, epäselvempänä, omituisesti liikkuen pitkin kartanorakennuksen julkisivua. Ja kreivin kova ääni kajahti: Gilberte, minulla on jo kahdeksan. Airot loiskuivat vedessä.
Sen tehtyään haki hän parresta öljytuohuksen, joka vielä savusi, ja heilutti sitä joka lehmän kohdalla; meni sitten ulos ja kiersi navetan, tuohus ja kuva kädessä, kiersi kolme kertaa ja aina väliin silmiään ja rintaansa risti. Mitä se on? kysyi Jouko taas uudelleen. Sen sanon sinulle kerran, en nyt ehdi.
Päivän Sana
Muut Etsivät