Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sillä tavalla lisäät vaan surujasi. On meilläkin surua, sillä minulta on kuollut isä, mutta voi kuinka paljon puhtaampi ja parempi meillä on sentään; yömmekin me nukumme rauhassa." "Mistä sinä tiedät, että minä valvon yöllä?" "Niin! Miks'en minä tiedä; kuulenhan minä, kun sinä yökaudet välistä huutelet märsyjä, mastoja, purjeita ja raakoja." "Tiedätkös sinä, missä sen nimellisiä kaluja on?"
Eivät he osanneet edes puhuakaan, huudahtelivat vaan innoissaan: Eikö tämä ole hauskaa, Hilma, sano! On, niin äärettömästi! Minulla ei vielä elämässä ole ollut näin ihmeesti hauskaa. Eikä minulla. Mutta kuule ! Aina seisahtui, hänelle iski merkillinen ajatus päähän. Kuule, Hilma! Kuulenhan minä. Emmekö riisu kenkiä ja sukkia jaloistamme? Taivas mitä sinä ajattelet?
Hyväksi aikaa nähty kyhäellä On pienois-mailma suuren liepehellä. Tuoll' alastoinna noita-tyttöjä näkee Ja taiten verhottuna vanhaa vaimoväkee. Oo näille, ees mun vuoksi, kohtelias! On vaivas pieni, suuri nautintas. Hei! kuulenhan ... ne tanssii soitannolla! Kirottu kilkutus! vaan niin kai täytyy olla. Nyt tullos! Et saa jäädä syrjähän! Esihin ma käyn ja sunki esitän.
MAUNO. Niin, kuulenhan sen. Ne etsivät minua, Olli on kostonhimoinen. No, antaapa heidän tulla. Tässä syntyy tuima ottelu. ANNA. Pakene, Mauno, pakene, eiväthän ole sinua vielä nähneet. Voi, pakene pian! Katsokaa tarkkaan pensaat ja puut!
Eihän minua ole, ei voi olla enää olemassa.» »Sinä olet, sinä elät! Etkö huomaa, että huulesi liikkuvat taas?» »Kaikki pelkkää näköhäiriötä vain. Etkö ymmärrä? Minä olen poissa. Minua ei ole missään enkä tiedä edes, onko minua ollut milloinkaan.» »Mutta olethan sinä siinä! Näenhän minä sinut, kuulenhan minä puhuvan sinun! Olethan sinä Liisa.» »Liisan haamu olen.
Opettajaan kääntyen jatkoi hän: "Siitä on jo viisi vuotta, kun olin kirkossa, mutta kuulenhan minä sunnuntaisin tänne asti kun kelloja soitetaan, ja tiedän milloin jumalanpalvelus alkaa, silloin luen saarnan itsekseni. Ja kahdesti vuodessa tulee kirkkoherra minua ripittämään; se on herttainen mies tämä meidän kirkkoherra, hän käypi muutenkin minun luonani."
Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan? Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä kuuro ole! Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi? Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?
KERTTU. Mitä näen? Eikö se ole neiti Sidensnöre? Bon jour, mademoiselle! TOINI. Neiti Bertha johan te olette saapunut. Tervetuloa, tervetuloa! Odottakaa minä heti aukaisen oven. Au revoir! Setä, setä, kuulkaa, mitä sanon ! KAUPPANEUVOS. No, no, elähän nyt kuulenhan minä vähemmälläkin. VALTER. Hän on hurmaava! Olen aivan pyörryksissä. Mikä ryhti mikä käytös!
"Niinpähän siitä puhuitte kuin tuntisitte." "Mine ei puhu, mine ei tuntte! Kuuleko sine?" "Kuulenhan minä, ja kuulin senkin, että Te Jeppeä kysyitte ensi sanoiksenne." "Mine ei kysy! Uskoko sine?" "Kyllä vähemmälläkin. Ei minulle tarvitse ärjyä." "Erjykö mine? Mars ulos!" "Kunhan asia toimitetaan." "Ei teelle toimitta sinu asia." "Lähtään sitte meille ja toimitetaan asia siellä."
"Niin sillähän se, sillähän se, sillähän se", matki ukko Jannea eikä sen enempää kuunnellut, vaan jatkoi matkaansa pirttiin päin ja itsekseen höpötti: "Tässä talossa sitä aina silmillä ollaan, vaikkahan on pappilakin olevinaan ... kakarat kun vallan päällä rouvastin poissa ollessa ... ei näy olevan nytkään kotona rouvasti ... säilyneekö noilta konttikaan sikiöiltä ... panen ma hänen tuohon pirtin porstuaan ... kuulenhan minä, jos romuta alkavat, kuulenhan minä ... niin, kuulenhan minä..."
Päivän Sana
Muut Etsivät