United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan saa selville, mitenkä äiti kukkiaan hoitaa, mutta aina ne ovat raittiit, rehevät ja uhkeat, ne kukkivat hänen määräyksestään ja versovat aivan hänen mielensä mukaan. Toiset ihmiset taas puuhaavat ihmeesti kukkiensa vuoksi, sirottavat niihin tuhkaa ja pesevät niitä jos jonkinlaisilla vesillä saamatta niitä viihtymään.
Sirot keijukaiset, jotka meitä niin ihmeesti viehättävät kauniissa, aistikkaissa puvuissaan, ja jotka ovat niin suloiset ja sievät ja vilkkaat ja hurmaavat minne ne joutuvat avioliiton jälkeen?
Eivät he osanneet edes puhuakaan, huudahtelivat vaan innoissaan: Eikö tämä ole hauskaa, Hilma, sano! On, niin äärettömästi! Minulla ei vielä elämässä ole ollut näin ihmeesti hauskaa. Eikä minulla. Mutta kuule ! Aina seisahtui, hänelle iski merkillinen ajatus päähän. Kuule, Hilma! Kuulenhan minä. Emmekö riisu kenkiä ja sukkia jaloistamme? Taivas mitä sinä ajattelet?
Ja miten ihmeesti se oli Syynen isän näköinen. Puuttui vaan rässirauta ja sakset, mutta ne saattoi tehdä tikkusista. Syyne tahtoi itse olla Priskamuorina ja olla oikein kiltti hyvää ukkoaan kohtaan. Mutta kauheata, hän oli unhottanut elukat tuolla niityllä! Kymmenen niitä piti oleman, hän osasi laskea juuri kymmeneen.
Kovin huikenivat Aatamin silmät nähdessään salin valkeudessa hymyileviä kasvoja, ja otettuaan hätäisesti kolme pitkää varvas-askelta vasemmalle, seisoi hän tovereinsa takana kammion ovella, josta pelvon sekaisella ihastuksella pilkisteli salin tähtitarhan kukkasarjaan. Niin ihmeesti kauan tähtäsi Aatami yhteen kohtaan salissa, jossa istui sama tyttönen, joka hänen edellään niiasi.
Johanna ripustaa kanteleensa naulaan ja katsoo ikkunasta ulos: "Siellä se taas sen vuonansa kanssa, se sitten on hyvä mies tuo setä. Ei taida hän olla kaikkien mieleen, mutta minusta hän puhuu oikeita, kun ajattelen vapaasti enkä muista, mitä ennen on käsketty ajattelemaan ja uskomaan. Keventää niin ihmeesti mieltä, kun se tulee taloon. Saisi olla vaikka ikänsä.
Tämän hän sanoi ei yhtään tavallisella Uunomaisella, vaan viattoman lapsellisella, melkein tytön äänellä, eli semmoisella kuin hänellä oli ennen muinoin kotona. Ooja, sanoi Henrik: onhan se. Ja kävi kädellään leukaansa. Niin minustakin, sanoi Uuno: se on oikein hyvä tyttö. On se, on se, myönsi Henrik. Niin ihmeesti, noin, kuinka sanoisin Niin juuri. No kuule ja sinähän toit sille kukkavihon.
Rakkautta on kasvatettava ja se vaurastuu huolellisesti vaaliessa samoin kuin metsässä kasvavan hedelmän tuottavaisuus puutarhurin hoitaessa; ja rakkaus kuihtuu ja kuolee hoidon puutteesta niinkuin auhtoon maahan kylvetty harvinainen kukansiemen. Minua niin ihmeesti tässä muutamana päivänä halutti sanoa rouva sille ja sille, miten paljon häntä ihailen, virkkaa neiti X.
Te ette ole sanonut sanaakaan ei aamiais- eikä päivällispöydässä. Tohtori Olsen hymyili. Minulla on se paha tapa. Olen mielelläni vaiti, saadakseni rauhassa kuunnella. Onko se paha tapa? Saattaa ainakin olla esimerkiksi itsekkäisyyttä. No, neitiseni, nythän teillä on aikaa ihan ihmeesti. Wieniläisen huomautus oli happamen makuinen. Anteeksi, anteeksi! Tulen kohta.
"Mitähän se nyt oikeastaan miettinee", arveli Reeta, "mut tottapahan sanoo, jos sillä mitä on mielessä." Martti koetteli sillä välin nukkua ja olla mitään miettimättä, mutta se ei onnistunut, vaikka "tuntui niin ihmeesti painustavan." Päinvastoin juontuivat yhä mieleen nuo kumplastikengät, vieläpä tuli sitte esiin kirkko, pappi, sulhanen, Mari ja hänen välkkyviä kenkiänsä ihmettelevät kylän eukot.