Pienet kissanpojat juoksentelevat ympäri huonetta ja tekevät niin somia hyppyjä kuin keijukaiset, ja usein olen kuullut hänen aivan yksinänsä nauravan niiden somille kujeille. Me olemme käyneet katsomassa kymmenkuntaa taloa ja olemme ilmoittaneet sanomalehdissä, mutta emme ole vielä löytäneet sellaista, kuin Sinä haluat.

Pensastoa korkeammalle kohosi kaksi hoikkaa, iloista vaahteraa ja niiden takana metsä, vehreä, tasaisesti kalteva rinne, josta lintuja lenteli ulos ilmaan ja taas siihen takaisin, kuin keijukaiset vehreästä jättiläiskummusta. Kaiken sen näki, jos astui aidan viertä polkua myöten.

Ja nyt Liv oli häntä pettänyt! Viimeinen ja ainoa side, joka oli Gunnaria sitonut maailmaan, oli katkennut. Tuossa hän nyt istuu, vanhus, katselee ulos ajatusten maailmaan ja muistot hyppivät hänen ympärillänsä kuin keijukaiset.

"Oletpa sinä pikku lumooja", sanoin minä hänelle, "ja tämä huone on tuleva vast'edes rajamaaksi nykyisen ja vielä lumoavamman maailman rajalla. Iloiset, leikkivät keijukaiset ottavat vast'edes sen haltuunsa ja heidän pikku kätösensä jatkavat sitä työtä, jota sinä olet aloittanut." YHDEKS

Mihin Aarnio nyt liikkuikin aina tuo lumoava katse häntä seurasi. Lopulta ei hän voinut olla menemättä tanssiin pyytämään tuota naista. Kevyesti kuin keijukaiset he nyt pyörivät ympäri salin laidasta laitaan, siksi kunnes väsyneinä istahtivat. Eikö herra enään tunne minua, oli neitosen ensimäinen kysymys.

Nyt olin todellakin nähnyt tuon kauniin olennon makaavan polvillansa paljoa ihanampana ja saduntapaisempana kuin kauneimpien kirjojen liljoista ja ruusuista nousevat keijukaiset. Ja valkoisista silkkiaalloista ojensihe kaksi käsivartta hyväillen sulkeaksensa ennen niin julmasti petettyä miestä syliinsä.

Nuopa oivat laulajaiset! Oi vienot, sorjat keijukaiset, Syvähän hänt' tuuditelkaa! Kiitos vaan! Et pysty vielä paholaista solmimaan! Hänt' unten suloparvi lennätelköön Syvälle harhan ihme-maailmaan! Ei taikakynnys saa mua enää pelkoon, Yks' hiiren-hammas tänne vaan! Tuoll' yksi rahisee: se avaa mulle uksen, Jos lausun sille sievän manauksen.

Sirot keijukaiset, jotka meitä niin ihmeesti viehättävät kauniissa, aistikkaissa puvuissaan, ja jotka ovat niin suloiset ja sievät ja vilkkaat ja hurmaavat minne ne joutuvat avioliiton jälkeen?

Kohta astui muuan mies sisään. Lovisa otti valkean kynttilään ja näki mustaverisen, ruokottoman ja ilkeännäköisen miehen edessään, joka sitä paitsi silminnähtävästi oli väkevien liikuttama. "Minä olen kuullut hih että te makaatte kuoleman kielissä hih ja Silpon Lauri tuli katsomaan, tekö täällä akkunaan kolahutitte tai keijukaiset", virkkoi mies nikuttaen.

Kaikki mitä metsässä elää, näyttää pitävän sinua kaltaisenaan; ja sinä näet semmoista, mitä muut ihmiset eivät näe, mitä metsän kansa ei itsekään näe. Niin niin! sinun laitasi, Miranda, on vähän toinen. Isäsi tapana oli katsella sinua ja sanoa, että sinusta tulisi naisfauni taikka metsän kuningatar, taikka että keijukaiset sinut veisivät. Tämä paikka sopii hyvin sinulle.