United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen elämänsä muistutti kaunista, hiljaista kevätiltaa onnellisesti ohimenneen ankaran ukkosilman jälkeen, ja hänen kuolemansa oli kuin armas auringonlasku, päivän vielä säteillään valaistessa ja levittäessä siunausta, kunnes sen viimeinen hohde ei sammu, vaan ainoastaan katoaa näkyvistämme noustakseen ihanampana toisessa maailmassa.
Valkea sankari, joka ihastuu kukkasista ja auringosta, jonka sielu leimuu ihanuutena ja jonka teot syttyvät hänen sydämestään. Graalin temppeliinkin hymisee Parsifalin nimi. Ja jokaisena uutena päivänä hymisee sen sankarin nimi ihanampana, ja hän lähestyy Graalin temppeliä. Siksi polvistuvat huntukasvoiset neitsyet Graalin temppelissä väräjävinä, ja siksi valkenee rukoilevan Anfortaan musta mieli.
Ei helmeydy soiton värähdyttämä sydän sen ihanampana, kuin ihminen sen syväsilmä kuningattaren edessä. Parsifal on kukkanen, Parsifal värähtää kukkasena Konviramurin edessä. Kuin värisevälehtinen, värisevätuoksuinen ruusu aukenee hän viihdytystähtensä edessä ja hukkuisi tuoksuna tähteensä.
Montakin sydämmellistä kohtausta, monta onnellista hetkeä he näin viettelivät tuossa hämärässä kammiossa illan hiljaisuudessa, tai aamun kultaisessa koitteessa, ja aina niitten jälestä Aino astui ulos iloisempana, ihanampana entistään.
niin huomasin ma oman kiertotieni avartunehen kera Taivaan, koska näin ihanampana tuon Ihmettären. Ja niinkuin tuokiossa naisen posket taas vaihtuu valkeiksi, kun kasvoiltansa ujouden punan poistunut on kuori, niin näkyi silmääni, kun käännyin, katsoin tään tähden valkeutta hillittyä, kuudennen, joka sisälleen mun otti.
Ja taas hihkaistiin ja yhä ihanampana ja lähempänä siinsi tälle jalkakilvoituksessa pinnistävälle seurakunnalle se taivas, johon tuomiokapituli luuli heidän rynnistävän virallisesti tarkistamattoman, ja siis laittoman uskon avulla. Juoksun tahti ja vauhti pysyi nyt tasaisena. Sakari muisteli lähetystyötään, sitä työtä, jolla hän oli samalla taivaan rakentanut.
Nyt olin todellakin nähnyt tuon kauniin olennon makaavan polvillansa paljoa ihanampana ja saduntapaisempana kuin kauneimpien kirjojen liljoista ja ruusuista nousevat keijukaiset. Ja valkoisista silkkiaalloista ojensihe kaksi käsivartta hyväillen sulkeaksensa ennen niin julmasti petettyä miestä syliinsä.
Minä ajattelin: jos toinen on korjuutta kasvanut, vielä enemmän korjuutta kolmas. Mutta kummaa! Taimi seisoi entistä ihanampana; mehiläiset lentelivät sen ympärillä, sen oksat olivat täynnä suuria, ihania hedelmiä. Istuttaja seisoi taimensa vieressä. Hän ei ollut iloinen. «Minä en saata ilolla nauttia hedelmiäsi; minulla ei ole ollut mitään vaivaa sinusta«, sanoi hän.
Hän juoksi ylös portaita, meni sisälle ja näki Herminan ihanampana, sievemmästi puettuna kuin koskaan ennen, istuvan kanteletta soittaen liljan-valkoisilla sormillaan, ja hänen vieressään ... voi kauheata, voi tuli ja leimaus ja kuolema! tuonen temppuja ja pahuuden keksintöjä! hänen vieressään istuu ehkä Cerberus, tuonen kolmipäinen koira, vieläpä pahempi! ehkäpä Polyfemus, tuo yksisilmäinen jättiläinen, vieläpä pahempi, kauheampi! ehkä paholainen, vielä pahempi, pahempi, hirveämpi vain!
niin huomasin ma oman kiertotieni avartunehen kera Taivaan, koska näin ihanampana tuon Ihmettären. Ja niinkuin tuokiossa naisen posket taas vaihtuu valkeiksi, kun kasvoiltansa ujouden punan poistunut on kuori, niin näkyi silmääni, kun käännyin, katsoin tään tähden valkeutta hillittyä, kuudennen, joka sisälleen mun otti.