United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin Robert nousi, sytytti kynttilään tulen ja katseli sen valossa vainajan muotoa. Ja seisoessaan siinä miettiväisenä tuijottaen noita vanhettuneita ryppyisiä kasvoja ja ruskeata tukkaa, joka oli tullut tavallista enemmän epäjärjestykseen, sekä onnellista ilmettä kuopalle painuneessa suussa, kuvastui hänen omiin kasvojen piirteisiinsäkin kuolon unta uinuvan rauha.
Nyt menivät kaikin kamariin ja Leena meni peräkamariin, jossa hän kuului kiivaasti panevan vaatteita päälleen. Isäntä sytytti valkean pöydällä olevaan kynttilään. "Joko hän on kauankin ollut kipeänä?" kysyi hän, pannen myöskin päälleen. "Puolipäivästä asti." "Mitäs minä siellä teen, kun en minä osaa mitään rohtoja hänelle toimittaa? Jaa no, menenhän minä sinne kumminkin."
Jotakin oli kuitenkin ihan päinvastaista silloiseen verraten. Ja se oli, että Uuno oli nyt Henrik ja Henrik oli Uuno. Henrikin sänky oli semmoisessa asennossa, että Uuno ei voinut nähdä häntä, mutta Henrik taisi nähdä Uunon. Vähän aikaa nukuttuansa hän heräsi siihen, että Uuno raapasi jälleen tulen kynttilään ja nousten puoli koholle kääntyi hiljaa katsomaan oliko Henrik hereillä.
"Teillä luullaan olevan liikoja vieraita, ja tulimme niitä tervehtimään." "Mitä liikoja vieraita! Mitä hittoa tämä on?" "Sepähän nähdään; ottakaa valkea!" "Ei täällä saa valkeaa." "Joutavia! Olihan täällä valkea, vaan sen sammutitte", sanoi nimismies ja otti samassa valkean, jonka hän pani pöydällä olevaan kynttilään. Matti oli avojaloin ja alushousuissa.
Niin näytti se olevan ainoa paras tilaisuus ruveta siitä puhumaan. Katsahti lamppuun, kynttilään, katsahteli Hannaan, lapsiin erikseen itsekuhunkin ja taas lamppuun, kynttilään, Hannaan, lapsiin ja Hannaan. Karasti kurkkuaan ja hieman arasti virkkoi: »Minulla tuli itsestään tässä mieleeni semmoinen ajatus... Semmoinen soma aatos, että en malta olla sitä sinulle sanomatta».
Nainen kiirehti huoneen nurkassa olevan kaapin luo. Odottakaa, minä näytän teille valkeata, sanoi vanhus, tarttuen kynttilään ja seuraten häntä kaapin viereen, hymyn levitessä hänen ohuilla huulillaan.
Tultuaan kotiinsa, pieneen kamariin huvilan toiseen kerrokseen Henrik raapasi tulitikkuun tulen ja heti jo sen valossa huomasi pöydällään kirjeen, jonka päällekirjoituksen tunsi Johanneksen käsialaksi. Kun tuli oli siirtynyt kynttilään, pienennyt ja jälleen vakaantunut, istui Henrik uteliaana lukemaan kirjettä, riisumatta edes päällysvaatteita.
Puhe oli pidetty ja pitäjä vei paperin kynttilään. Maltas hiukan. Se on teiltä kauniisti tehty ja ajateltu, kiitän teitä, mutta minä en voi ottaa sitä uhria vastaan. Pyydän, ettei paperia hävitettäisi, lunastan sen huomenna. Lunastat? Huomenna? Mikset jo tänään? En laske leikkiä. Se on totista totta. Huomenna julkistaan kihlaukseni. Ei kukaan tule kärsimään tähteni. Kenenkä kanssa? Senkö ? Sen.
»Olisi vain tupaan menty...» päivitteli Sanna ja avasi. Nämä kolme viivaa tässä edellä kertovat tappelusta, joka huoneessa syntyi, kuhmuista, joita ystävykset toisilleen antoivat, ja Ellan paosta. Upeasti vihellellen käveli Esa edestakaisin tuon pienen huoneen lattialla. Ellan lähdettyä otettiin tulta kynttilään. Sanna naureskeli ja meni vilusta hyristen makaamaan.
"Siihenkö se loppui?" "Olihan sitä siinäkin taas kerrakseen." Anni oli totinen, tuijotti kynttilään, niisti sen näpillään ja sanoi opettavasti, niinkuin tapansa oli, että siitä tästä tosikertomuksesta selviää, miten kauheata on, että saattaa olla maailmassa niinkin pahoja ihmisiä, että syyttömät saatetaan sillä tavalla kärsimään.