Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kutsui minut muutamana pyhäiltana aittaansa, kun isäntä ja muu väki olivat kylässä, ja pisti sen sieltä käteeni. »Tuoss' on sinulle muuan kirja, josta minä en tiedä, mikä se on liekö siinä lukuja vai loruja, mutta tottapahan sinä hyvä lukija sen perille pääset » Minä kätkin kirjan poveeni ja juoksin suoraa päätä mummon luo saunaan.
Ulos tultua Yrjö vähän herkesi ja nosti päätään, vaan kun näki taas sen miehen, niin ratkesi kimeään huutoon, painoi päänsä kantajansa olkapäähän ja puristi yhä lujemmin kaulasta. »Onko teillä hevosta?» kysyi Liisa mieheltä. »On hevonen. Pidelkäähän sitä poikaa, että tuon ukon ensin laitan, niin pistetään sitten poika rekeen, tottapahan asettuu ajan ollen.»
Jostain kohti oli Matti metsätietä ollut oikaisemaan lähtevinään ja Liisa oli kysymättä perästä tullut. Vaan ei ollut Matti kauan kulkenut, ennenkuin oli jo haihtunut... Ei ollut Liisa siihen mitään virkkanut, ääneti perässä tullut ja ajatellut, että »kulettakoon ... tottapahan jonnekin kulettaa».
«Monaadi, monaadi!» huusi kandidaatti naurunsekaisen epätoivoisesti. «Ja mitä siihen nimitykseen tulee, niin tottapahan filosofia kuten kaikki muutkin tieteet saanevat käyttää erityisiä sanoja niillä määritelläksensä erityisiä käsitteitä!» Jo vähän aikaa oli näkynyt sangen epäiltäviä liikkeitä salin ja vierashuoneen välisessä ovessa: nyt ne lähestyivät.
No mitä siinä vielä tingit!... Ala manata ja annakin semmoiset rapsut jotta tuntuu! Ka mikäpäs tässä minun auttaa ... kun kerran virka vaatii, niin jos sitten tulisitte koko roikalla vastaamaan... Tottapahan sitten tuomari sanoo, miten asia päättyy! Tästä tulee kova ja ankara juttu ... kova ja ankara juttu nousee nyt seurakunnassa... Kyllä siinä monen talot menevät nurin!
Lupaa kysymättä ja häntä itseään huomaamattakaan kantoivat he pirtistä ulos pöydät ja penkit ja asettuivat pihamaalle eväitään syömään ja juomiaan nauttimaan. Olkoot, tottapahan menevät, kun aikansa elämöivät, ajatteli ukko ja istahti loitommalle. Kahdeksan jänistä kahdessa tunnissa! puhuivat herrat. Tulos ei ole huono. Meidän on tultava tänne joka vuosi.
VIKTOR. Kai meidän täytyy avata? SYLVI. Eikö mitä. SYLVI. Antaa soittaa muutamia kertoja. Tottapahan viimein menee tiehensä. VIKTOR. Kukahan se lienee? SYLVI. Odota, minä katson avaimen reijästä. VIKTOR. Varo, ett'eivät kuule askeleitasi. Kuule siellä on Karin Löfberg ja Elin Grönkvist. Tunnen heidät äänestä. Ja nyt he aikovat tulla kyökin kautta. Mitä teemme? Lukitsemmeko oven sielläkin?
»Elkää houkutelkokaan», tikasi vieras kuin vihoissaan ja huiskautti paremmaksi vakuudeksi kieltävästi käsillään. »Tuossa on meidän Jannen kirje, toin sen Nikkilälle luettavaksi. Kyllä sinä saat selvän siitä, joka olet mainio kirjamies. Hyvästi vain.» »Hyvästi, hyvästi. Kiitoksia vain nyt ensinnäkin. Oli siunattu asia, että sain rahat. Tottapahan tavalla tai toisella saan taas maksetuksi.
Mitäpä tästä vanhasta enää kiikuttelee ... ei se siitä enää nuorru. Eihän se... Mutta joutaapa tässä joutessaan. Niin... Mitä hänestä nyt enää ... vanhasta raadosta. Niin jotta kun nyt on sinullakin niitä liikeneviä rahoja, niin lunastetaan tämä ranta pois, ja tottapahan sitten mylly aikanaan rantansa maksaa.
Vasta viimeisen pisaran suuhunsa saatua vastasi muori: "Saviniemen pohjalla se nyt on. Viime viikolla käytti meiltä viulunsa ja oli arvellut siellä riittävän työtä ihan jouluun asti. Tottapahan ne sen kuitenkin talkoiden ajaksi kirkolle hankkivat, sillä mistäs se muutoin peluri niihin saataisiin."
Päivän Sana
Muut Etsivät