United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinhän mekin nyt purjehdimme armaista syntymänurkistamme pois, purjehdimme vankkurilaivallamme eksyttävien metsien halki Impivaaran jyrkkää saarta kohden. Ah! TIMO. Eihän paljon puutu, etten tuhri kyyneleitä poskiltani, minä sammakko kanssa. JUHANI. Sitä en ihmettele, katsottuani omaan poveeni tällä murheen hetkellä.
CASSIUS. Siis ymmärsin sun, Brutus, aivan väärin, Poveeni tuohon sen vuoks peitin monta Suur'arvoist' aatetta ja oivaa tuumaa. Sano, Brutus hyvä, voitko nähdä kasvos? BRUTUS. En, Cassius; itseään ei näe silmä, Jos muist' ei esineistä heijastu se. CASSIUS. Niin kyllä! Ja paljon surkutellaan sitä, Brutus, Ett'ei sull' ole kuvastinta, joka Salatun arvos silmiis tois, niin että Näkisit kuvajaises.
Siksi luovuin Ma viittatiestä. ENKELI. Siks' et kuolemaa Voi välttää. Jollei armontarjous Sinulle kelpaa ota kirous! Lähtee. BILEAM. Jos elämä näin loppuu, nauran sille. Siis terve, kuolema! Jo pilvi nousee, Jo myrsky uhkaa, läikkyy salamat. Ihana myrsky! Kirkas ukkonen, Poveeni iske! Kuoltuani jatkaa Ma tahdon kesken katkaistua matkaa. Lähtee paljastettu miekka kädessä.
Ne jätin, ne annoin pois. Sitä kaduinko? Minulle kalliimpaa oli aatoksen rauha, salomaa. Yks sentään salainen kaiho jäi poveeni piilemään: ne silmät välkehti siellä niin lempeään , se ääni helisi siellä, se armaani olla vois.. Viel' enkö sais kylät, kaupungit, jotk' annoin pois...? Karnevaaliyö. Veriruskeat pilvet kulkee yli kaupungin verkalleen.
Ma muistan ajan, muistan aina sen, Kun elon aamu punas poskipäitä, Poveeni hentoon kasvoi kukkanen, Jonk' kauno peljännyt ei myrskysäitä. Kuink' olin viaton ja autuas, Kuin pilven päällä aamun ensi ruskat, Iloni niinkuin taivas kuulakas, Kuin kastehelmet haihtui helpot tuskat.
Parnasson toinen huippu kylläks ollut on mulle, mut on tarvis molempia, jos mieli jatkaa tietä alkamaani. Poveeni astu, sinne mahti loihdi, min tunsit silloin, koska jäsentensä tupesta Marsyaan sa ilmi vedit! Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun, ett' ilmi tuoda pyhän valtakunnan ees varjon voin, mi mielehein on jäänyt,
On aivan kuin koko olentoni hiukeisi, tahtoisin poveeni imeä, imeä kaikin voimin, jotakin tuolta ylhäältä, tahtoisin painaa pääni vihannalle mättäälle, nukkua iäksi ja siirtyä vapaana kuin lintu tuonne kirkkauden maahan, tuonne autuuden vihannoimaan saareen, joka tuolla sini-aaltojen välissä sijaitsee siellähän se on tuhansien aurinkoin kirkkaassa välkkeessä tuonne, mentävä on, ohi kuun, taakse tähtein, pohjantähden tuolle puolen!
Talossa oli joukko lähisaarten talonpoikia, jotka olivat paenneet tänne suojaan viholliselta. Ilmoitin heille vihollisten olevan tuossa tuokiossa saarella ja kehoitin heitä laittautumaan siekailematta pakosalle. Emännältä sain kiireessä leivän ja vasta paistetun juuston, jotka sulloin poveeni ja palasin Ahokkaan luo.
Minä seurasin häntä kamariin, jossa otin povestani esille pistoolit. »Mutta minähän sanoin teille jo, että te saatte luottaa minuun», sanoi pastori närkästyneenä. »No niinpä sitten luotankin teihin ja olen hyvin iloinen, voidessani sen tehdä», vastasin minä, pujottaen pistoolit takaisin poveeni. Jäin sitten pappilaan vielä koko siksi päiväksi ja seuraavaksi yöksi.
Kutsui minut muutamana pyhäiltana aittaansa, kun isäntä ja muu väki olivat kylässä, ja pisti sen sieltä käteeni. »Tuoss' on sinulle muuan kirja, josta minä en tiedä, mikä se on liekö siinä lukuja vai loruja, mutta tottapahan sinä hyvä lukija sen perille pääset » Minä kätkin kirjan poveeni ja juoksin suoraa päätä mummon luo saunaan.