Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Tuopi välistä tuhlaajapoikana takaisinkin. Samassa he huomasivat Anteron veneessä, katselivat kaukaa, tulematta luo. Kukapa siinä tuossa veneessä makaa? Antaapa hänen olla mikä lienee humalainen ... herra näkyy olevan ... tottapahan selviää. Antero ei saanut ilmaistuksi itseään, ei saanut noustuksi ja sanotuksi... Silloin kuului kolmas ääni vähän loitompaa, Helanderin, kutsuen isäntiä eineelle.
Mutta antaapa nyt äidin murehtia Olli-poikaansa; emme me viihdy itkevän äidin kanssa, vaan lähdemme etsimään Ollia. Louhun kartanossa oli paljon ihmisiä koolla eräänä sunnuntaina. Renki pirtissä leikittiin pokka-pöydän ympärillä, ja Mutkala oli mestarina joukossa. Matti-suutarin Olli oli myöskin joukossa, ja hän oli vallan hurmaantunut ilosta; sillä niin "lystiä" oli pirtissä.
Kovin nuorihan tuo Mangskogin tyttö vielä oli, mutta ei asiassa auttanut vastusteleminenkaan: ketkä tahtovat mennä yhteen, ne menevät yhteen; antaapa heidän tehdä tahtonsa mukaan. Heikki oli niin monta vuotta auttanut Yrjänää; nyt oli Yrjänän vuoro auttaa Heikkiä, siitä olivat kaikki yhtä mieltä.
»Mesikieli, myrkkymieli aina mesikieli, myrkkymieli», mutisi vanki, ja heitti itsensä pitkälleen vankihuoneen lattialle. En minä tiedä mitään juttua lapsesta, en omasta enkä vieraasta, jonka voisin hänelle kertoa. Mutta antaapa hänen tulla saakoon vähäisen kierrätellä, jos tahtoo karata vanhan soturin selän taakse.»
"Niin teit Niemeltä tullessakin!" "Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa. "Antaapa olla jos minä sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan jälkeen mitään perintöä?" "On rahaa neljäkymmentä markkaa ja kolmeviikkoinen poika." "Missä se poika on?" "Sängyssä." Siellä se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silmät päässä.
KATRI juoksee perälle oikeaan. ANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos. PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi! TURKKA tulee perältä oikealta KATRIN kanssa, joka poikkeaa kuistin kautta. ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! PIETOLA. Minua hävettää! Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu? PIETOLA. Huonoa! TURKKA. Oho!
Joutui heinänteon aika. Monena kesänä oli Tuomas pitänyt sen työn huolessaan ja jouduttanut ennen muita, mutta nyt ei näyttänyt olevan väliä, meni miten meni. Antaapa emännän nyt ryöhkäistä, sanoi hän ja lähti kävelemään omille virkineilleen, kun Laara tuli niitylle ja näytti ottavan työaseen omin takein käteensä.
Hirveästi karjuen syöksyi karhu sinnepäin, ja Pekka huusi: "Kiipeä pian kuuseen, Antti, joutuin, joutuin, se tulee päällesi!" "Antaapa tulla vain", vastasi Antti, ja kun Pekka oli ehtinyt kääntyä oksallaan, hän näki Antin kuusessa yhtä korkealla kuin hän itsekin.
Minä raskin sanoa itsekin. Antaapa tulla niin minä sanon, että Tolo Mikko, tölö nokka, Tolo Mikko, tölö nokka.» Ja Liisa alkoi hokea sitä lujalla äänellä lähettääkseensä kivenhakkaajan kuultaviin sanansa. Elsa ei enää tyytynyt kävelemään, vaan lähti juosta silpomaan minkä ennätti sydän kurkussa. Juoksi kankaan toiseen laitaan saakka, ettei kolkutusta kuulunut.
Meidän välillä ei, tietääkseni, vielä ole ollut riitaa. HEIKKI. Minä olen pahoillani siitä, joka on tapahtunut. UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. Vähemmän juoksee täällä. HEIKKI. Sinä katsot lukkaria karsaalla silmällä; hän on, tietääkseni, sinua aina hyvin kohdellut. UTRIAINEN. Tuo peijakas! Minä en häntä suvaitse. Sinä tiedät, miksikä lukkari täällä juoksee joka päivä!
Päivän Sana
Muut Etsivät