Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Hyvä! minä nousin reestä, kahlasin lumessa porstuaan, ja olinpa onnellinen kyllä, etten tiellä tupaan kompastunut niihin lumelta kätkettyihin hirrenpölkkyihin. Missä on isäntä? kysyin minä eräältä rengiltä. Hän makaa. Onko hänkin sairas? Ei, hän lepää. Vai niin! Kutsutaan minä ripittämään hengensairasta vaimoa, ja hänen miehensä makaa ja lepää! Missä kummallisessa mailmassa kuitenkin elämme!
"Ah, Sota-Matti on teille tunnustanut", virkkoi tuomari, katsoen pappiin vähän kummastellen. "Niin, kuulkaa siis! Minä olin aikonut heti tänä aamuna tulla Taavia tervehtimään ja sitten tänne käräjä-paikalle. Mutta sainkin lähteä toisaalle päin. Mäkelän poika tuli hakemaan minua ripittämään Sota-Mattia, joka oli sanonut loppunsa lähenevän ja pyytänyt minua luoksensa.
Hänen uhrinsa, joka äkkiä heräsi unesta, näkyi kohta aavistaneen vanhan toverinsa tarkotuksen, sillä hän oli peljästyneellä äänellä kysynyt, minkä tähden suurimestari häiritsi häntä. "Minä tulen sinua ripittämään ja synneistäsi päästämään", vastasi suurimestari.
Mitä kirkolle kuului? kysäsi Katri. Kuuluihan sinne, vastasi Mikko. Kirkkoherraa veivät suorastaan kirkosta ripittämään Heikkilän isäntää. Sitten emäntänsä kuoleman oli hän alkanut riutumistansa riutua. Toivoa ei taida enää olla hänen paranemisestansa. Suokoon Jumala kuolemansa helpoksi! Katri säpsähti. Hän tiesi, että nyt voisi tulla aika, jona heidän onnellisuutensa taivas synkistyisi.
En ole kutsunut teitä tänne ripittämään itseäni. Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte. Vouti ja pastori olivat nousseet seisomaan. Mitä tarkoitatte? kivahti vouti. Varoitan teitä asettumasta kirkkoa ja papistoa vastaan sille kannalle, jolle olette osoittanut taipumusta asettua. En ole teitä vielä kirkossa nähnyt, herra Fincke, te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä käytättekin.
Minä en kuitenkaan saata ajatella, että Evan usko jollakin lailla on väärä, sillä hän on niin jumalinen ja niin hyvä. Hän menee aina säännöllisesti ripittämään itseään ja käy kirkossa aamumessussa ja monesti muutoinkin. Minä olen myöskin usein tavannut hänet rukoilemasta krucifixin taikka Pyhän Neitsyen ja Lapsen kuvan edessä kotonamme.
Opettajaan kääntyen jatkoi hän: "Siitä on jo viisi vuotta, kun olin kirkossa, mutta kuulenhan minä sunnuntaisin tänne asti kun kelloja soitetaan, ja tiedän milloin jumalanpalvelus alkaa, silloin luen saarnan itsekseni. Ja kahdesti vuodessa tulee kirkkoherra minua ripittämään; se on herttainen mies tämä meidän kirkkoherra, hän käypi muutenkin minun luonani."
Kysymyksenä oli mennä ripittämään miehen sairasta vaimoa, joka makasi kuolemaisillaan. Maisteri Lahja tuli tästä perin pahoille mielin, koska nyt tulisi hänen osaksensa parhaillaan lähestyvässä rajuilmassa lähteä tuohon vastenmieliseen toimitukseen. Mutta rovasti, joka tiesi hänen auttamattoman pelkonsa ukkosesta, pelasti hänen siitä, ilmoittaen itsensä halulliseksi lähtemään kuolevan luokse.
Ajattele kuinka häiritseväistä soitto on kärsivälle, kuinka tuskallinen hänen vuoteensa äärellä oleville. Kun isä kotona meni sairasta ripittämään, etsin aina yksinäisyyttä rukoillakseni; oi, se on juhlallinen hetki, jolloin sielun tulee astua Jumalan kasvojen eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät