United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuten kasvoi hän saamatta paljon tietoa niissä aineissa, joita muut ihmiset harrastivat, ja niinpä sanottiinkin, että hän tuskin osasi "Isä meidän", kun hän rippikouluun meni. Hän oli kaunis, terve ja uljas; mutta silmissänsä oli tytöllä jotakin omituista, joka muistutti äidistään. Rippikouluun meni hän viidentoista ijässä.
Miksikä siis olette aikeessa uskoa sen minulle? Sentähden että, se minun täytyy sanoa, ilman teitä en voi mitään ja pelkään teidän kieltävän minulta sen suosion, jota aion teiltä pyytää, ell'ette tiedä missä tarkoituksessa sitä pyydän. Pitäkää salaisuus omananne, nuori mies, ja sanokaa, mitä te haluatte. Minä haluan teidän hankkimaan minulle herra Desessart'ilta viidentoista päivän loman.
Silloin kuin mies rupeaa miehistymään, mutta on kuitenkin vielä kasvava, on veri kaikkein kiihkeimmillään rupeamaan kaikkiin hurjuuksiin. Sen tähden juuri on täytynyt panna jo kova rangaistus pahantekiöille viidentoista vuoden vanhasta. Nimismiehen juuri viimeisiä sanoja sanoessa, heitti Jaakko luudan nurkkaan ja läksi juoksemaan ulos.
Ei ollut enää mikään harvinainen näky nähdä kaduilla keskenkasvuisia, neljän-, viidentoista vanhoja tyttöjä toistensa käsipuolessa kieppumassa ja heittelemässä irstaita silmäyksiä ympärilleen. Erään sellaisen, joka oli niin hutikassa, ettei hän pysynyt jaloillaan, vaan olisi varmaan poliisin käsiin joutunut, oli Antti kerran korjannut kotiinsa seinää vasten seisomasta.
Oli miten oli, mutta Mikko vaatii nyt omansa takaisin. Hän pitää kiinni entisistä lupauksistasi. ANNA LIISA. Joita annoin, kun olin täydellinen lapsi, ainoastaan viidentoista vuotias. Mitä niistä enää puhuukaan. HUSSO. Mikkopa ei ole sinua unhottanut. Pitää sinusta yhtä paljon kuin ennenkin. ANNA LIISA. Siitä pitämisestä ei kannata kehua. HUSSO. Herra varjele, eikö kannata kehua?
Ah, viidentoista vuotiaan tunteet eivät vielä ole niin terästetyt, että tapauksia saatettaisiin katsella samalla levollisuudella kuin kolmenkymmenen vuotinen mies niitä katselee, vaikkapa ne koskisivat rakkaita omaisiakin.
»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?» Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista herra.» Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä, mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta. »Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan. »Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti. Boleslavia puistatti inhon puuska. »Kuinka suuri oli palkkasi?»
Suokoon Jumala jälkeläistemme aina kuolevan samalla rohkeudella kuin heidän isänsä". "Amen^, vastasivat kokoontuneet yhteen ääneen. "Poikani", sanoi Niilo ja astui vähän sivulle miehistä, "nyt saat viimeinkin tahtosi täytetyksi. Etkö nyt ole iloinen^" "Olen, vaari", riemuitsi viidentoista vuotias Kyösti ja rohkeus ja uljuus loistivat hänen vaaleissa sinisilmissään.
Kysymykseeni eikö hän pitänyt liian varhaisena mennä naimisiin yhdentoista vuoden vanhana, sanoi hän sen olevan kyllä aikaista, mutta piti viidentoista vuoden ikää suloisimpana naimisiin menemistä varten. Eräs toinen tyttö, 10-12 v. ikäinen, sanoi olevansa kihloissa mutta tulevansa viettämään häitä vasta kolmen vuoden kuluttua. Toimitettuani kylässä mitä olin voinut, läksin minä kotiin päin.
Annoimme karavaanin jatkaa, kuten ennenkin, puron vartta ja lähdimme Akmedin kanssa vasemmalle suoraan äänen suuntaan. Kuljettuamme noin viisi kilometriä avautui eteemme tasainen aukeama. Aukeaman keskeltä kohosi runsaasti viidentoista metrin korkuinen sfinksi, jonka tutkimattomat kasvot erämaan kolkossa yksinäisyydessä hellittämättä katsoivat nousevaa aurinkoa kohti.