United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sakki oli joka vuosi tuonut minulle ensimmäiset mansikat, mutta sinä kesänä oli teitä kaksi, ja kun ensi kerran marjoja toitte, kehoitin teitä tulemaan toverieni ja minun kanssani leikkimään. Sama rehellinen Joju olit jo silloinkin, vaikka sivistys sittemmin on painanut leimansa sinuun.
Viisitoistavuotiaasta viisikolmattaiseen asti olivat kaikki toinen toisensa näköiset, aivan kuin mansikat aholla, tai sorsan pojat selkävesillä soudellessaan. 'Onnellinen tyttölauma', sanoi mummoni arvelleensa. "Olisiko kukaan silloin voinut luulla kaikkien näiden nuorien ennen vuotta katoavan teille tietymättömille!
GLOSTER. Sananen teille, lanko Buckingham. BUCKINGHAM. Hetkeksi poistukaatte; minä seuraan. STANLEY. On riemujuhla vielä määräämättä, Huomenna liian äkkinäistä oisi; Enk' itsekään niin kunnoss' ole vielä, Kuin olisin, jos päivä lykättäisiin. ELY. Miss' ompi armollinen protektori? Min' olen mansikat jo toimittanut. HASTINGS. Iloinen, laupias on tänään prinssi.
Seuraava päivä, tämän keskustelun jälkeen äitini kanssa, oli lauantai, ja minä sain luvan mennä Susie'n luoksi. Hänen äitinsä talon luona oli laaja niitty, jonka viheriäisellä nurmikolla kasvoi suuri joukko punaisia apilaita ja keltaisia voikukkia. Mutta enin meitä siellä miellytti nuot suuret, mehuisat mansikat, jotka kasvoivat ruohojen ja mättäiden välillä pitkissä varsissa.
KOMMI. Olkohon niin! hupainen pakinoida on koivujen alla, Suojass' auringon helteestä nurmella maata, Mieltäni laulattaa surina mehiläisien, karja Ei mua vaivaa, senkin asettanut päivän on helle. KOJO. Rattoisa on elämämme, me annamme metsien kuulla Laulujen kai'untaa sekä paimen-torvien ääntä, Lillikat on lihavat, makiat myös mansikat meille Tarjona, kans veli, ei se vähentäne voimia liioin.
Sanna ponnisti vastaan. No, mitä sinä joutavia. Tule syliini istumaan. Yrjö kääntyi päin, hänen silmänsä olivat veripunaiset ja kirves kohosi välkkyvänä. Mutta samalla sujahti Sanna irti Kallen käsistä ja juosta livisti pakoon. Kalle karkasi jäljestä, huutaen, nauraen ja houkutellen. Marjatuohinen putosi maahan kumoon ja mansikat lensivät ylt'ympäri.
Näätkö: neito viittoaapi Kaunoinen, Marjakoppa kädessänsä, Hymysuin ja hyvillänsä, Mansikat kun antaa saapi Naanallen? Kyyneltelet! pyhä on, suloinen Palkinto alttihin rakkauden! Enkeliks' jo täällä luotu, Nauti onnees ihanaa! Seurakseen kun sielu saa Luonnon, parempaa ei suotu.
Mutta silmät, ne olivat kirkkaat kuin kauriilla, huulet kuin mansikat päivän puolella ahoa, ja paksu lettitynkä, joka selälle roikkuili, oli väriltään ja muodoltaan väärentämätöntä, turmelematonta, luonnon omaa tekoa.
Tyttö riensi jälleen kyökkiin ja pruustinna meni verkalleen perässä sekä maksoi pojille heidän marjansa, mutta tyttö joka näki teetä par'aikaa kaadettavan, kuiskasi äidillensä: Eikö Manda saa antaa teetä kupillisen noille pojille? Kyllä, kyllä lapseni. Istukaa tänne kyökkiin, sanoi Solmia marjapojille, te saatte teetä. Oi, kuinka hyvältä nämät mansikat tuoksuvat!
Aurinko paistoi, kun sävelpurtesi sousi, mansikat maistoi, kunnahat kultaiset nousi, maass' oli huomen, riemua kaikille riitti: kauttasi Suomen Luonnotar Luojaansa kiitti. Siivitit monta laulua Väinämön lasten, kuolematonta myös ajan vaiheita vasten, maammojen kielin kirkkahin nostit sa maata, taattojen mielin tahdoit sen onnen sa taata.