Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Tutkios tätä todella, Ajattele alinomati, Heitä pois lihan hekuma, Vältä syntiä syviä; Tee jo kelpaava katumus, Armon aikana aloita: Turvaa uskolla todella Herran piinahan pyhähän, Niin olet pelvotta pirusta, Ilman huolta helvetistä. Jesuksen veri viatoin Peseepi pahat tekosi, Syntis poijes pyhkäiseepi, Vaikk' olis veripunaiset: Maria on esimerkki, Sangen kaunis Siimonikin, Publikaanipa parahin.
"On", kadi vastasi, "ja sen alla on vielä prinsessan kuninkaallinen allekirjoitus." "Se on väärennetty." Karamanian kuningas kavahti valta-istuimeltansa ja oli vihoissansa astumallaan sen portaita alas. Hänen kasvonsa olivat veripunaiset, hänen partansa kuin tulen liekki. Joku lempiministeri rohkeni vienosti pidättää häntä hänen kuninkaallisesta vaipastansa.
He tuntevat nousevansa ja puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka heidän syntinsä olisivat veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä ne tulevat lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He näkevät Jumalan. Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa.
Olen surmannut viattoman äidin ja lapsiraukan, sentähden pitää minunkin kaulani katkaistaman. Olen vuodattanut viatonta verta, katsokaa, käteni ovat vielä aivan veressä! Katsokaa, ne ovat kauttaaltaan veripunaiset! Silmistä vuotavat kyynelvirratkaan eivät enää voi niitä valkeiksi huuhtoa. Siksi täytyy minunkin vereni pirskoutua mestauspaikalle.
Sanna ponnisti vastaan. No, mitä sinä joutavia. Tule syliini istumaan. Yrjö kääntyi päin, hänen silmänsä olivat veripunaiset ja kirves kohosi välkkyvänä. Mutta samalla sujahti Sanna irti Kallen käsistä ja juosta livisti pakoon. Kalle karkasi jäljestä, huutaen, nauraen ja houkutellen. Marjatuohinen putosi maahan kumoon ja mansikat lensivät ylt'ympäri.
Meren ylitse lentää viuhuva myrsky, kattoja jymisyttäen, puita notkistaen, puhelinpylväitä kaataen ... syksyinen myrsky, joka repii koivuista kullankeltaiset lehdet ja raastaa vaahteroilta niiden veripunaiset vaatteet ... karisuttaa kalliot täyteen mäntyjen kuivuneita havuja... Ja sataa, aamusta iltaan.
Mutta ei hän erittäin ahkerasti lehteä silmäillyt, ja jos hän yleensä mitään luki, hän tutki omaa sieluaan, tuota mustaa kirjaa, jonka kirjaimet olivat veripunaiset. Väliin hän vilkaisi oveen päin katsoakseen, oliko pakotie vapaa; hän tahtoi kuitenkin jäädä kuulemaan lisää tuosta pelastetusta naisesta, voidakseen sen mukaan määritellä menettelytapansa.
Samassa remahtivat silmät aivan ympyriäisiksi ja silmävalkeaiset olivat ihan veripunaiset kun hän hätäisesti ympärilleen katsoen kimposi istualleen. Mieskin säikähti, että kohona hyppäsi toiseen kohti, mutta samassa tarttui kaksin käsin Tapanin olkapäihin, sanoen: "Hyvä Isä! Mikä teillä on?" "Tuntui kuin kosken aallot heiluttaisivat ja puskisivat ruumistani sinne tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät