United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAIJU. Elleivät huoli, niin tiedänpä minä vielä toisenkin keinon. Kuljettaisin kaupunkiin kataita ja havuja. Sitten toisin joka ilta kotiin pussillisen leipää ja makuluuta, että syntyy meidän vain elää. SILJA. Mene sinä maata, lapseni, ja anna meidän tuumailla. Rupea vaikka karsina-penkille tuohon, jos siinä mielestäsi on parempi. Jopa minua alkaa nukuttaakin.
Mutta tasaisia teitä oli suurella tarkkuudella luotu kaikkialle, joista tullut lumi oli kasvattanut kinokset vieläkin suuremmiksi, niin että rakennus ja punertavat taloushuoneet pihan toisessa päässä olivat ikkunia myöten lumiin uponneet ja näytti pappila kylmän valkeuden rinnalla sitäkin lämpimämmältä. Päärakennuksen oven edessä oli tuoreita havuja.
Sill'aikaa, kun uuni lämpisi, kävivät pastori ja Reita noutamassa havuja vuoteiksi. Tässähän voimme olla niin kauan kuin haluttaa ja odottaa, kunnes Herra meille uskottomien ovet avaa, virkkoi pastori iloisin mielin, heittäytyen uunin eteen pehmeälle havuvuoteelle, johon katossa lainehtiva savu ei ulottunut. Jos eivät meitä täältä nälällä karkoittane, sanoi Reita.
Eräänä talvena hän oli helmikuun alussa nähnyt metsoparven, jossa oli neljäkymmentäkaksi tai -kolme lintua. Ne söivät havuja mäntyjen latvoista erään nevan reunalla. Hän oli tätä joukkoa seurannut kaksi viikkoa ja luodikollaan siitä kaatanut kolmekymmentä lintua. Mutta se olikin suurena lintuvuotena, ja sattui niin hyvin, että oli koko ajan hyvin kylmä.
»Paljonko vaaditaan?» »Se on vielä hyvä työmies ... talvikaudet havuja hakkaa...» »Eikä sitä keikauta kuin kahdesti tai kolmasti kuukaudessa...» »Paljonko vaaditaan?» »Kahdeksankymmentä!» on ensimmäinen huuto. »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä yhdeksän...» »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä kahdeksan...» »Markka pois!»
Tupa oli kattoa myöten koristettu pihlajan oksilla ja koivuilla, penkit ja laattia olivat kuultavan valkoiset, porstuan ja vierastuvan ynnä kammarin laattioille oli ripoteltu tuoreita katajan havuja ja pihaan laitettu lehtimaja koivuista. Kaikki oli juhlallista ja kaunista.
Tarkemmin mietittyään hän kuitenkin otti pyssyn mukaansa, sillä eihän voinut tietää, mitä metsässä voisi sattua. Niin miehet lähtivät karhunkierrokselle. Perille tultuaan he huomasivat, että oli liian myöhä enää sinä päivänä ryhtyä otusta hätyyttämään, jonka vuoksi he valmistivat yönviettopaikan. Lumihangelle levitettiin havuja ja nuotio levitti lämpöään.
Häneltä en salaisi mitään; kaikki saisi hän kuulla aivan kuin olisi itse elänyt mukana. Turhaan oli kuvitteluni mennyt. Kaikki näytti vaipuvan ikuiseen äänettömyyteen ja unhoon. Eräänä lauantai-iltana kevättalvella rappujen eteen havuja asetellessani näin Ala-Anttilan nuoren isännän ajavan hyvää vauhtia kirkolle päin.
Tupani saitte hävitetyksi, mutta nientäni ette saane, sanoi hän. Ja ihmeekseen näkivät kartanon rengit äijän alkavan kantaa kapineitaan suuren kuusen alle, joka oli tuvan takana. Hän teki siihen tulen ja hakkasi havuja vuoteekseen. Siihenkö aiot jäädä? Olen minä ollut tässä yötä ennenkin ... tämä on sen vanhan karhun pesä, jonka kaadoin kartanon karjaa hävittämästä.
Kaikki oli hiljaa ylt'ympärillä, ainoastaan Antero leikitteli risuilla, joita hän selällään maaten viskoi ylös ja otti jälleen kiinni. Sitte nousi hän ja nojasi selin suureen kiveen sekä supisten repi havuja oksista, joita riippui hänen päänsä päällä. »Ihan musta, ihan musta», mutisi hän, kun Alli hitaasti lähestyi metsästä päin ja istuutui kivelle vähän, matkan päähän kellarin suusta.