United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin nimes silloin mielessään kaikk' arvaten Hektor: "Voi, nyt taivahiset mua kuoloon kaiketi kutsuu! Vierell' uskoin Deifobon minä seisovan varmaan; mutta hän muurien suojass' on; minut petti Athene: Nyt liki totta jo lie, ei kaukana, kuolema kolkko, päänmeno pääsemätön!
Mutta vierashenkinen sen valta Työlästytti vanhan Väinämöisen, Kansallisen hengen kanta-urhon. Tuota surren, tuskaellen tuota, Immen oudon suojass' istujalle, Vierahalle, mielin murretuisin Väinämöinen valtikkansa jätti; Jätti kansallensa kanteleensa, Lapsiensa lohdutteeksi laulut, Uuden aikakauden ihmetellä, Ett'ei sorru suruihinsa Suomi, Kaihotessa valtaa Väinämöisen.
Mutta laskenut on päivän loimo, Yö on tullut, taivas pilveen käynyt, Kesä-yösen valon himmentäen. Yösen levolle jo vaipunehet Ovat juhdat pajistohon alhon; Mutta kuorsatenpa aina Tuomo Sammalkiven suojass' uneksuvi; Koski hälle univirttä veisaa. Vielä hetki vierii.
Lintu lauloi vaan Eikä tauonnut, Lauloi innoissaan, Pois ei muuttanut Muutti vasta syksyn tultua. Kukka kaunihin Lienet, lapsonen, Lienet lintukin Laulu-lahjainen: Kiihdy tuoksumaan, Konsa hyväillään, Laula parhailtaan, Konsa kiitellään Tauota voit syksyn tultua. Helmass' äidin, suojass' isän Pikku Ilma iloitsee, Aamupäivän, kevätkesän Riemuja hän nautitsee.
Hänen näin, terävä on lemmen katse, Niinkuin säde kesäpäivän auringosta. Neidon näin, hämärässä yrttitarhan Korkeen halaviston suojass' käyskelee hän Ylkääns muistellen, ja keltakiharansa Loiskeilevat tuiman tuulen siipein alla. Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli, Riehu vapaast' ympär' poskieni tulta, Puhaltaen kultain kotokartanosta.
Bassot yhdessä: Niin kului aika armas nuoruuden, Niin kasvoi poika Betlehemin, Kuin me, mutta tahraamattomin mielin. Kaikki: Ken Sa oot, synnitön oi poika ihmisen? Duetti köörin kanssa: Oi, kuin autuas on laps, joka Herran suojass' varttuu, Viattomalle rauha, siunaus ylhäältä aina karttuu; Kaukana siimehessä puhkeaa, Kuin lehdon kukka versoelee, Ja myrsky maailman viattomuutt' ei saastuttele.
Tuoss' seisoo nuor viikunapuu Puutarhassa komeassa, Sen vieress' pukki partasuu Juur kuin sit' vartioimassa. Vaan, kviriitat, te petytte! Ei suojass' puu oo vainen; Ja tuolta eikö lentele, Jo joutuin kuoriainen. Jo saapuu sankar taustoineen Sek' ahmii lehväsissä, Ja pukki, samaa tehdäkseen, Myös näyttää hääryksissä.
Maanmiehen kun ma kuulin sitten siellä Kulkeissaan työhön riemull' laulavan, Yömatkan päästä matkamiehen vielä Kun terveenä näin tietään kulkevan, Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden, Sen suojass' olevan maan rauhaisuuden.
Mut vastaan Mammonaa on rikos julkee, Jos rikas, köyhä samoin rangaistaan, Kun Mammon itse helmaans' suuret sulkee, Mut pienet määrännyt on hukkumaan. Käy huvin juurest' esiin itserakkaus, Tuo ennen ilkuttu Ja pilkattu; On valtaava sen korkeus, Ja latva tuuhee, suojass' sen On valtiomme vakainen. Ja itsekkyys se nostaa luokkajaon, Mi parhain valtti politiikassa on, Ja vallan terveys ja kukoistus.
KOMMI. Olkohon niin! hupainen pakinoida on koivujen alla, Suojass' auringon helteestä nurmella maata, Mieltäni laulattaa surina mehiläisien, karja Ei mua vaivaa, senkin asettanut päivän on helle. KOJO. Rattoisa on elämämme, me annamme metsien kuulla Laulujen kai'untaa sekä paimen-torvien ääntä, Lillikat on lihavat, makiat myös mansikat meille Tarjona, kans veli, ei se vähentäne voimia liioin.