United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oon onnekas! kun elon aamu haipuu, Mun huoltan' hellä kannel lieventää; Jos kädestäni kannel kulta vaipuu, Sen lohdutteeksi ehkä maine jää; Vaan maineen kieli jos mun unhottaapi, Jälille jää mun tyttön' armahin; Ja silmistäin jos hänki katoaapi, Jää entis-onnen muisto kuitenkin. Kohtaus.
Siivosti kului kemut ja ihmeissään juttelivat vieraat viinattomista häistä. Joutui syksystä talvi, joka harteillaan kantoi juhlivan joulun; vaan eipä kotijouluille joutunut Jaakko. Kului yhä talvi ja kohtasi kevään; vaan Jaakkoa ei kohdannut sureva Reetta. Toi kevät lintuja lohdutteeksi vanhain, riemuksi nuorten ei vaan kaivattua kotihin tuonut.
Mutta vierashenkinen sen valta Työlästytti vanhan Väinämöisen, Kansallisen hengen kanta-urhon. Tuota surren, tuskaellen tuota, Immen oudon suojass' istujalle, Vierahalle, mielin murretuisin Väinämöinen valtikkansa jätti; Jätti kansallensa kanteleensa, Lapsiensa lohdutteeksi laulut, Uuden aikakauden ihmetellä, Ett'ei sorru suruihinsa Suomi, Kaihotessa valtaa Väinämöisen.