Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Kas, kuin tuolla taivahalla Tähti pieni vilkuttaa! Vaan kun aurinkoinen jalo Pääsee maille paistamaan, Kiiltomadon, tähden valo Katoaapi kokonaan. Veikot, valoa on vailla Vielä armas isänmaa! Kiiltomadon, tähden lailla Kokekaamme pilkuttaa, Kunnes kultaruskon koitto Korottaapi kansamme! Silloin vahva valon voitto Vieköön heikon valomme. Syksy.
Ja se ikuinen on valo, Niinkuin lahjat taivahan, Kaikki muu kun katoaapi, Se se loistaa ainian; Pimetköhön kuu ja päivä, Tähden tuike sammukoon, Silloin vielä kodin liesi Valoaan luo pimentoon. Se se myrskyn pauhatessa Valkama se tyyni on, Johon työmies laskeuupi Päivän töistään lepohon, Niinkuin päivän riuetessa Pääskyläinen levähtää, Katsoo taakseen työnsä alaa, Riemuitsee ja visertää.
Pois, pois huokaus, Toivoll' onni täytä! Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme, Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme. Pois, pois epäilys Erhetyksen yöstä! Pois, pois pimeys Tunnosta ja työstä! Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa, Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta. Pois, pois kuitenkin Kuolon pelko peitä! Pois, pois pikemmin Murhe musta heitä!
Näin tuli talvi, ja heleän Ma palaamaan panin kynttilän: Voi sitä loistoa, ihanuutta! Se ystävälleni oli uutta. Hän sitä katseli oudoksuin, Ma häntä katselin hymysuin, Hän valon ympäri hyrähteli Ja hyppi, nyppi, ja pää se eli. Ja valo loisti niin lempeään, Ja outo tunto käy ystävään; Sen luo hän hehkuvan halun saapi Ja valon helmahan katoaapi.
Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; pois, pois kuitengin kuolon pelko peitä, pois, pois pikemmin murhe musta heitä. Mistä liene muuttumaton olo maamme päällä? tytywäisyys ombi wasta onnen täyte täällä; pois, pois wiipykön murhe-päiwä meildä, pois, pois pysykön itku ilon teildä.
Viisas, vanha Väinämöinen, Laulu-Jumala jalombi! näin on laatu Suomen lasten, tapa, tundo turmelduna. Kerran tosin katoaapi sekä kieli että kansa, jos et auta armos kautta, tule turvaksi pikemmin, herätä Herraingin luona rakkautta rehellistä kohden kieldä kallihinda, kohden kansaamme kotoista.
Oon onnekas! kun elon aamu haipuu, Mun huoltan' hellä kannel lieventää; Jos kädestäni kannel kulta vaipuu, Sen lohdutteeksi ehkä maine jää; Vaan maineen kieli jos mun unhottaapi, Jälille jää mun tyttön' armahin; Ja silmistäin jos hänki katoaapi, Jää entis-onnen muisto kuitenkin. Kohtaus.
Siispä suurin syntineni Ristin juureen kumarrun, Armonvirta puhdistaapi Omantunnon tahratun: Jesus muakin rakastaapi, Kätehensä väkevään Nojaan, muu jos katoaapi, Sanansa ei yksikään. Jesus-kalliolla seison Turvattuna ainiaan, Vaikka kuohuis hirmumyrskyt, Vuoret siirtyis sijaltaan. Jesus suuri Vapahtaja! Kätke lempihelmahas Sieluni ja salli kerran Katsella Sun kasvojas. Ber-Saba. 1 Mos. 46: 1 4.
"Nyt palajaa myrsky takaisin", sanoi Pilviparta honka. "Paras on, että laulamme pikkusen, niin on oksillani jotain miettimistä." Ja niin rupesivat he laulamaan myrskyssä: Syvään maan Sisustaan, Kauas aikain hämärään Juuret käy, Niit' ei näy Myrskyt saavan järkkymään. Talvi entää, Kesä kanssa, Vuodet lentää Lentoansa, Ihminen Alkuns' saapi, Katoaapi, Mepä sentään Seisomme.
Hyvä, niin kuin kuutamolla kuljeskellessamme, ombi toivo, sielun valo, vaelluksessamme; pois, pois epäilys erhetyksen yöstä, pois, pois pimeys tunnosta ja työstä. Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; pois, pois kuitengin kuolon pelko peitä, pois, pois pikemmin murhe musta sieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät