United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä, niin kuin kuutamolla kuljeskellessamme, ombi toivo, sielun valo, vaelluksessamme; pois, pois epäilys erhetyksen yöstä, pois, pois pimeys tunnosta ja työstä. Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; pois, pois kuitengin kuolon pelko peitä, pois, pois pikemmin murhe musta sieltä.
Vaan tosisyytä mietipäs, mit' ovat Nuo tulet, harhaavat nuo haamut kaikki, Miks poikkee pedot, linnut luonnostaan, Miks ennustaapi vanhus, laps ja narri; Nuo kaikki miksi tavastaan ne muuttuu, Päämäärästään ja alku-olennostaan Noin luonnottomiks, mieti vaan, niin huomaa! Ett' on tuon hengen heihin taivas pannut Varoitukseks ja pelvoks heitä käyttäin, Kun luonnoton on jokin olokanta.
Ja sitten saavun kohta kaupunkihin Ja sovitan no, itse kyllä arvaat! Vaan eikö kaiken kovan onnen syynä, Kun mietin taakse, ollut isäntäni? Niin tuottaa tuhmat vaivaa viisahille. Oi, armas veli, onnellinen veli, Oi, auta onnetonta veljeäsi! Vaan vielä sana. Kuulehan! Jo horjuu Mun vanha uskoni ja aavistuttaa Kuin olis isäntäni oikeassa. Täm' oire, pelkään, muutost' ennustaapi. Pain. 15/4 1881.
Pois, pois huokaus, Toivoll' onni täytä! Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme, Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme. Pois, pois epäilys Erhetyksen yöstä! Pois, pois pimeys Tunnosta ja työstä! Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa, Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta. Pois, pois kuitenkin Kuolon pelko peitä! Pois, pois pikemmin Murhe musta heitä!
Mull' on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä en minä sano kellekään ja kenkään sit' arvaa ei! Kun omena on kypsä, se putoaa, mut ensin se punan saapi. Tuo puna, tuo puna sinun poskillas, mitä mulle se ennustaapi? Kun hongat huokaa, se sateen tuo, mut ensin ne huokaa syvään. Tuo huokaus, huokaus sun rinnastaa mitä mulle se tietää hyvää?
Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; pois, pois kuitengin kuolon pelko peitä, pois, pois pikemmin murhe musta heitä. Mistä liene muuttumaton olo maamme päällä? tytywäisyys ombi wasta onnen täyte täällä; pois, pois wiipykön murhe-päiwä meildä, pois, pois pysykön itku ilon teildä.
Noin kertoi hän, ja lempeä loisto jo Valaisi hänen ylpeitä kasvojaan, Mut Dmitri, istuin kylmänä, jäykkänä Nyt muuttui oudosti sekä virkkoi noin: "Mun äitini, jo herkeä luomasta Minuhun toivon-autuas silmäsi, Jok' ennustaapi tsaarien armoa Minuhun kätkettyä, sun kalveaan Ja rajuisaan ja riettaasen poikaasi.