United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hovissa tulisi meidän ikävä Rutimoa ja Pilvipartaa." "Eikö käy laatuun, että isä ja äiti ja Rutimo ja Pilviparta tulevat kanssanne?" kysyi kuningatar, sillä hänen sydämmensä oli nyt niin sanomattoman lämmin. "Ei, kiitoksia, rouva kuningatar", sanoivat lapset uudestaan; "se ei käy laatuun, ne kasvavat metsässä."
"Nyt palajaa myrsky takaisin", sanoi Pilviparta honka. "Paras on, että laulamme pikkusen, niin on oksillani jotain miettimistä." Ja niin rupesivat he laulamaan myrskyssä: Syvään maan Sisustaan, Kauas aikain hämärään Juuret käy, Niit' ei näy Myrskyt saavan järkkymään. Talvi entää, Kesä kanssa, Vuodet lentää Lentoansa, Ihminen Alkuns' saapi, Katoaapi, Mepä sentään Seisomme.
Mutta Sylvesteri ja Sylvia taputtelivat ystävällisesti kuolleitten honkien sammaltaneita runkoja ja puhuivat heille niin suloisia sanoja, että lumi suli pois kaikki ympäriltä, ja vaaleanpunaiset kanervat kasvoivat yhä korkeammalle kaatuneiden puiden yli, ja niin saivat Rutimo ja Pilviparta hautansa kukkien alle.
"Seisonpa niinkin", sanoi toinen; "mutta miten on sinun laitas, veikko Pilviparta?" "Rupeen vanhaksi käymään", vastasi Pilviparta. "Tuuli taittoi oksan latvastani." "Olethan lapsi vain minun rinnallani", sanoi Rutimo honka. "Vain kolmensadan viidenkymmenen vuoden vanha, ja minä jo olen täyttänyt kolmesataa kahdeksanyhdeksättä. Lapsi vain! Lapsi vain!"
"Ne ovat niin vanhat ja ovat laulaneet meille laulun." "Mitä lapsellisuutta se on!" sanoi mökkiläinen. "Juuri kuin vanhat puut voisivat laulaa! Mutta yhtäkaikkipa tuo on; koska rukoilette niiden edestä, voin maa etsiä itselleni pari muuta puuta." Ja niin hän läksi etäämmälle metsään, mutta lapset jäivät uteliaina paikoilleen, kuuntelemaan, mitä Rutimo ja Pilviparta nyt sanoisivat heille.
ja juuri kuin olivat ehtineet tähän saakka laulussa, kuului rytinää ja rätinää, ja samassa makasivat Rutimo ja Pilviparta pitkänään maassa. Rutimo oli siihen aikaan 393 ja Pilviparta 355 vuoden vanha. He eivät olleet itse huomanneet kuinka heidän juurensa vähitellen olivat kuihtuneet ja mädäntyneet, niin että taivaan tuulet saivat heistä voiton.