Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
MARCELLO. Horatio sen mielenhoureeks väittää, Eik' usko sitä, vaikka kahdesti Me olemme tuon hirmunäyn nähneet; Sen vuoksi häntä vaadin tämän yösen Kanssamme valvomaan, niin että, taas Jos näky ilmaantuu, hän havaintomme Sais vahvistaa ja sitä puhutella. HORATIO. Pah, joutavia! BERNARDO. Istukaahan hetki; Ahdistan vielä kerran korvianne, Jotk' ovat kuurot tälle ilmiölle, Min kahten' yönä näimme.
Mutta laskenut on päivän loimo, Yö on tullut, taivas pilveen käynyt, Kesä-yösen valon himmentäen. Yösen levolle jo vaipunehet Ovat juhdat pajistohon alhon; Mutta kuorsatenpa aina Tuomo Sammalkiven suojass' uneksuvi; Koski hälle univirttä veisaa. Vielä hetki vierii.
Tääll' ei vankeja, vapaita, veljeyttä, vertaisuutta, tääll' ei uskoja, unia, tääll' ei toivoa, totuutta, ylin yks' on käsky kylmä: korkealla aina kierrä, niinkuin tähti talvitaivon, pyhä, puhdas, koskematon, kiillä, konsa ei kimalla päivän kirkas kultakehrä, itse pakkasen purema muille tuhlaten tulesi näytä oudot ilmanrannat yösen synkät umpiukset, vaivan ylpeän ylängöt.
Hajahtaess' vihdan lehden, Kulta-uunin leimuess' Ja paistehessa aurinkoisen Lapsi on nukkunut äitinsä helmaan. Ihanasti äitin kasvot Päivän hohteess' kimmeltää; Hän laulelevi, kuinka lapsi Kulkevi unissaan taivahan maahan; Kuinka kuusen kohinassa Makeesti hän uneksuu, Ja korkeuden tähti tyyni On hänen vartians hämäräss' yösen;
Taivon tuokse pyhä Niin on kuin täyttäis yhä Nyt vielä sieluain. Niin, kukka puhdas, kaino Se kasvoi kumpusella, Kalmiston turpehella: Oi kaunis haudan paino! Vaan hiljaa aamun henki Sen vartta häilytteli Ja kukka säilytteli Kuvussaan helmisenki. Sen yösen kaste armas Ol' lahjoittanut sille, Ujolle, kaunihille: Pois siirry, suru karvas!
Mutta enhän koskaan unissani epäillyt untani tyhjäksi kuvaksi; mutta nyt pelkään, ett'en pettyis, ja tiedän siis nähneeni oikean onneni kuvan, ja itse kuva on tämä onni, jonka taasen silmäni näkee, tuolla, tuolla puettuna hameesen kuin yösen huntu, ja kiharansa liehuvat alla valkean paimenhatun.
Kuules!" keskeytti kirkkoherran rouva "tornikello lyö kaksitoista. Nyt on Otto katon alla! Nyt tahdomma meki käydä levolle." Päivä on pilvinen. Martina oli levoton kaiken yösen, eikä saanut unta. Hänestä oli, kuin olisi hän tahtonut juosta ylös ja ulos mailmaan, äkkiä muuttaaksensa koko elämänsä.
Korkea juhla, ihana ilta Oljilla kultasil, Valossa valkeen, ilosen liekin Sumusen yösen kohdus! Ken sua taitaa unohtaa? Ken sun virttes kaikunaa? Ken lapsukaist äitinsä helmas Vajassa Bethlehemin? Metsään keltakiharainen impi Asteleevi kanervaisel maall; Kohden taivast otsa puhdas välkkyy, Katsannossa onpi tyyneys.
NYYRIKKI. Mutta toiset kumppanimme, he pääsit kaikki ehjin turkin vihaisen sodan hampaista? TIERA. Oi Nyyrikki ystäväni! Käpsä ei tämän yösen perästä enään leipää jäyrä; kaiken tarpeensa hän saanut on. Mutta tuossa on olvi. Kaikki istukaamme, ja tehköön olvi parastansa. Mutta pois on Kullervo seurastamme. TIIMANEN. Hän vuorelta tulen loimotusta katselee. NYYRIKKI. Se taitaa häntä ilauttaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät