Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Siinä nyt makasivat nuo liikkumattomat jättiläis-lohkareet mullin mallin; ne voimat, jotka niitä olivat liikuttaneet, olivat kuolleet, kalmiston rauha vallitsi siellä niinkuin haudoilla, ja puhtaina, jäykkinä, ikäänkuin taivasta tavoittava aatos, nousivat valkoiset jäätiö-huiput yli tämän kaiken.
Nyt puuttui Apekideen vierellä lepäävä sulotar äkkiä lauluun: 4. Osa onnekas meillä on, Maa meidän on, aurinko loistokas, Ja kaukaa ohitse kalmiston Elo luoksemme liitävi leimukas. Sulot täyttyvi maljat riemun. Sulo katsees, armas, on sun, Sun luoksesi kaipuuni vie mun, Sun hurmastas huumaun. Ah armas, suo minun tulla, Suo povelles painuen Mun levätä kotvanen!
Monta vuotta on jo vierähtänyt sitte, kun Lyyli ja Hannes kannettiin maan mustaan poveen lepäämään. Jos, ystäväni, satut kulkemaan sen kalmiston ohitse kesä-iltana, niin aukaise rautaristikkoinen portti ja astu tuohon hiljaiseen rauhalaan! Käy sitte suoraan kalmiston perälle, niin saavut heidän hautakummullensa.
Milloin hän lähti kirkkoon, oli hänestä kuin hän olisi mennyt kysymään lapsiltansa mitä hänen oli tehtävä, ja kun virret kaikuivat temppelissä oli hänestä kuin pienokaisten heikot äänet kalmiston haudoista olisivat niihin yhtyneet, taivaallisella autuudella laulaen, että rauha häntä lähestyi, kun hän vain ensin täydellisesti oli käsittänyt rikoksensa ja vakaasti tahtoi sen sovittaa.
PENTTULA. Mitä minusta tahdotte? LOVIISA. Tulen tuon entisen asian johdosta. Ettehän minuun suutu, Penttula? Tahtoisin vain muistuttaa teitä lupauksestanne Juhannus-yönä kalmiston kohdalla, tiedättehän? PENTTULA. Luuletteko mun sen unohtaneen? LOVIISA. Ajattelin että muilta toimiltanne kenties olisitte voi, Penttula, älkää pahastuko, mutta kun en vielä ole mitään muutosta huomannut.
Tämä salo on nykyään maanmiehen kirveen raiskaama, mutta luonnollisesti se vieläkin uneksii niitä muistoja, joita siihen on ammoisilta ajoilta liittynyt. Salossa on jonkun kymmenen jalan korkeudelle kohoutuva, vuorinen kunnas, jota ympäröivät tänä aikana harventuneet metsät ja varsin ikävät maisemat, tehden sen paikan kokonaan kalmiston kolkoksi.
Jaksaako ken uskoa untaan, kulkea hyvänä, korkeena, syvänä huomenen valkeaan valtakuntaan? On ilmassa uus, pyhä sointuisuus. Mut kytkemä on kovan kohtalon, ken kuuntele ei, ken uskonsa uhriksi menneelle vei! Ken pysähtyy, sen kiertävi syy ja ikuinen jää, yö liikkumaton, kuvat kalmiston: vaipunut maailma se on. SYD
Tuolla lahden rannalla matalalla näkyy vanha ristikirkko, tuuhean ja kukkivan kalmiston keskeltä. Sen kalmiston läheisyys aivan kuin yllyttää heitä iloitsemaan, vakuuttaa niiden hetkien lyhyydestä, joita he viettävät tällä kertaa suuren raidan varjossa, lehviään ikäänkuin surren liikuttavan.
Pakenivatko he myrskyilmaa vaiko minua? Minä tahtoisin teitä tavata, Penttula. Missä ja milloin siihen olisi tilaisuutta? PENTTULA. Puoliyön aikaan, kalmiston kohdalla. LOVIISA. Kalmiston ? Minä tulen. PENTTULA. Painakaa mieleenne: puoliyön aikaan. LOVIISA. Minä muistan, puoliyön aikaan. PENTTULA. Kalmiston kohdalla! LOVIISA. Kalmiston kohdalla. Perällä ovi, vasemmalla lavo.
Kello 9 e.pp. saimme käskyn marssia Gorny-Dubniak'in kylän länsipuolelle. Kulkeissamme kylän lävitse vallitsi siellä kalmiston kolkkous ja haudan hiljaisuus. Asukkaat olivat paenneet ja jättäneet huoneensa kylmilleen ja talonsa tyhjiksi. Erään talon pihalla näin sentään vanhan eukon seisovan kädet ristissä ja katselevan murheellisen näköisenä meidän ohitsekulkuamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät