United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me katsomme toisiamme silmiin, toverini ja minä. »Kun sirkka vielä sirittäisi», hän sanoo puoliääneen. Kuluu kotvanen, kuluu toinen. Iankaikkisuus tuntuu kyyristäytyvän yhteen hetkeen. Ja se on kuitenkin vain sydämen muutamain tykytysten, kahden kolmen hengenvedon ylen vähäinen väliaika.
Meidän asiamme, niinkuin nyi esimerkiksi, tiettyhän se on, kauppa-asia; meidän asiamme on ostoa. Sehän se, niin sanoakseni, on meidän ammattimmekin, Nikolai Jeremeitsh." "Kahdeksan ruplaa", lausui paksu mies harvaan. Kuului huokaus. "Kovin tahdotte paljoa, Nikolai Jeremeitsh!" "Mahdotonta on toisin, Gavrilo Antonitsh; niin totta kuin Herra taivaassa." Oltiin kotvanen ääneti.
Heh, miks'ei olisi, vaikka monittain, vauraasti elävään mökkiin, sen takia vain ei tarvitse yksin jättäytyä. Siinä juteltiin kotvanen, yksi ja toinenkin puuttui puheisiin. Ja Kustinkin mieli rohkeni toisen sanoista, hän rupesi ajattelemaan, että kylläpä hän taitaisi saada pätösemmänkin emännän mökkiinsä kuin tuon vanhan ja juonikon Sohvin, pysyköön omillaan, kun ei oikealla tahtone tulla.
Tahdon tuntea Hänet! huudahdin nopeasti. Nyt heti! Missä Hän on? Mistä löydän Hänet? Vastasivat tähdet tyynesti pääni päältä: Kukin löytää Hänet siitä parhaasta ja ylevimmästä, mihin Hänen henkensä katse on kannattanut. Henkeni salpautui. Jaksoin tuskin enää pysyä jaloillani. Vieri kotvanen, ennen kuin jälleen tohdin hengittää.
Agnes päästi tuskanhuudon, kun hän tunsi, että pienokaisen käsi hänen kädessään alkoi kangistua; hän suuteli suutelemistaan tytön kylmenneitä huulia ja painoi kuumeesta polttavan poskensa hänen poskeansa vasten, ikäänkuin olisi hän sen kautta tahtonut antaa elinlämmön hänelle takasin. Kotvanen sen jälkeen tuli herra Kustaa huoneeseen.
Kotvanen oli niin seisottuna, kun hän yhtäkkiä korotti syvän passoäänensä ja virkkoi silmiään minun puoleeni kääntämättä: Me seisomme nyt seutumme vanhimmalla historiallisella paikalla, joka meille tämäkin kertoo palasen kansamme sitkeästä raivaamis- ja viljelystyöstä tässä maassa.
Ja kotvanen aikaahan siihen meni. »Harjoitellaan sitten lisää. Mene nyt, vaan sano minulle ensin hyvästiä.» Abe antoi kättä ja kumarsi. »Sano että: hyvästi, täti.» »Hyvästi, täti», sanoi Abe ujosti, sillä koko homma oli outoa ja ensi kertaa sanoi hän tädiksikin. »Hyvästi, hyvästi, Abe», vastasi täti ja suuteli. »Mene nyt ja muista tervehtiä, niin kuin täti on sinua neuvonut. Eläkä viivy kauan.»
Siitä puuhasta oli jo kotvanen sitten päästy; hevosia odotellessa rukoilivat he nyt Jumalalta pakonsa onnistumista. He havahtuivat ovelle kolkutettaissa. Auttajamme on täällä... Jumala olkoon kiitetty, kuiskasi Inkeri. Hoi, ovi auki! huudettiin ulkoa. Elli nousi ylös ja riensi aukasemaan. Kalmankalpeana syöksyi hän takasin, nähdessänsä nimismiehen seuralaisineen.
Engelsmanni ylpiä, tahtoi meitä hylkiä, rituraturaa.» Vaikeni vihdoin Kustikin ilon pidännästä eikäpä nyt kuulunut enää muuta kuin airojen loiske ja hankasten kitinä. Kotvanen oli jo soudeltu ja taivalta tehty melkoisesti, toista penikulmaa. Aurinkokin oli kerennyt jo laskulleen.
Miehensä lupasi silloin heittää pois väkeväin nauttimisen ja ruveta taas ahkerasti työskentelemään. Kotvanen vierikin aikaa silleen ja perheen asiat alkoivat olla entisessä tasapainossaan. Vaan eräänä iltana meni Korhonen muutaman toverinsa luo onnittelemaan häntä syntymäpäivänsä johdosta ja muuten tuumailemaan asioita. »Päivän sankari» tarjosi vierailleen sillä siellä oli muitakin lasin totia.