United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja sinua miellyttää enemmän istua totia juomassa kuin olla minun seurassani? Kuten näet. Kun ilkeätkin. Huomautan etten ota vastaan minkäänlaisia nuhteita. Ole sitten. Saat kai minusta olla. Kiitoksia paljon. Minä oikein nautin kun saatoin näin esiintyä. Oltuamme hetken vaiti, aloin minä tyyneesti: Minulla on uutisia kerrottavana. Mitä ne ovat? Hänen äänensä vapisi.

Riisu päällysvaatteesi, minä sillä aikaa käyn katsomassa saisinko meille vähän totiaNäin puhuen hän pani varjostimen paikoilleen ja katosi ovesta.

Niin niin, tyttöseni, älä katsokaan noin ankarasti minuun, kyllä meidän pitää saada totia tänä iltana. No, mutta mitä Erik on kirjoittanut? sanoi neiti Hanna ja huokasi konjakin tähden, sillä hän oli ankara raittiuden ystävä ja olisi mieleensä nähden, jos vain olisi voinut, karkoittanut kaikki väkijuomat koko talosta. Erik, niin, näetkös, en minä yksistään Erikin kirjeen tähden ole iloinen.

Herra katsoo väärin ... kaikki muut sanovat, että minä olen laihtunut... Kuka sanoo? Hyvin moni sanoo ... mitä herra tahtoo? Ja neiti koetti irtautua. Moni sanoo, matki Kalle ja löi häntä keveästi poskelle. Tuo kaksi lasia totia! Se on mainio pitämään karvansa tuo Lotten. Kuinka niin? kysyi Antti, jonka kasvoille oli noussut hienoinen puna.

Mutta heti kun olimme kehoittaneet häntä totia tekemään, liittäytyi hän nopeasti seuraamme, jossa paitsi meitä molempia istui pienessä kehässä talon isäntä ja muutamia muita naapurin miehiä. Hänen kätensä vapisi näkyvästi, kun hän kaatoi vettä lasiin, ja sormet kouristuivat suonenvedontapaisesti sokerirasiassa, josta hän suurella vaivalla vihdoinkin sai pari palasta veden sekaan.

Mutta kun totia oli maistettu muutamain punssilasien päälle, kävi keskustelu ylevämpään suuntaan, ja silloin nousi kysymys »Helsingin Matista», joka Suomettareen kirjoittaa niin voimakkaita Helsingin kirjeitä. Sen keskustelun kestäessä miehet taas täyttivät lasinsa, ja pastori meni naisväen kamariin kilistämään hän oli poikamies ja juttelemaan. Kanttori jäi siis yksin ylhäisimmälle sijalle.

Kun samalla oli ystäväni nimipäivä, olimme päättäneet tarjota totia vanhemmille miehille, nuorelle miesväelle olutta ja naisille limonadia ja makeisia. Valmistuksia tehdessämme oli outo ystävämme ollut pihasalla ja pysyi siellä koko päivän, vähemmän arkana ja välttelevänä kuin tavallisesti, niinkuin meistä näytti.

Ja kun yhteisen kylvyn jälkeen lähdimme miehissä liikkeelle ja hänkin oli saapuvilla, kysyin, eikö hän tahtoisi tehdä meille seuraa ja tulla juomaan kanssamme lasin totia. Hän sanoi kiitoksia, nähtävästi hyvinkin mielissään, vaikka vähän hätäisesti ja epävarmasti, ja tarjoutui kantamaan olutkoria renkipojan apuna.

Vallesmanni, Handolin, tuomari ja käräjäkirjuri istuivat käräjätuvassa totia juomassa ja korttia lyömässä. Luuletteko, että päätös pitää? kysyi tuomari. Se pitää! sanoi vallesmanni. Ja jos muuttuu, niin muuttuu vain kovempaan päin. Et luule laukeavan? Ei laukea, asetus on selvä. Saa nähdä, mitä Helander saa?

Vihtori kävi niin alakuloiseksi, kun nostimme kysymyksen, että hän tällä kertaa saisi jäädä kotia, niin että hänet kuitenkin täytyi ottaa mukaan. Sousimme syvimmän murrokon luokse ja laskimme perästä molemmat kiviriipat. Tunnin verran istuimme vilusta väristen ja nykäisemistä odotellen. Avojaloin istui Vihtori keskiteljolla huulet sinisinä; suun täysi kylmää totia lämmitti häntä hiukan.